Istun taas tuolissani ja itken. Itken koska mietin taas, että voinko syödä tuota tai tuota. Olen kahden vuorokauden aikana syönyt paketin nuudeleita. 408kaloria 86g. Ihan helvetisti.
Ja nyt tuo korvautuu. Siis, että en ole kuin tuon verran syönyt. Ei ole nälkä. Haluan vain ahmia. Ahmia ja paljon.
Taistelen itseni kanssa, että lähteäkö kulmakioskiin ostamaan suklaata ja sipsiä, vai ei. En halua mennä!!! En HALUA!
Tuntuu taas kuin päässäni olisi joku toinen joka määrää mitä teen. Että lähden sinne kioskille.
Inhoan tunnetta, etten hallitse elämääni. Että joku toinen päättää elämästäni.
Ja tunnen olevani taas häviöllä. Tiedän, että lähden kohta sinne kioskille. Tällä hetkellä voin vain vielä hallita, että miten suuret annokset ostan sieltä. En sitä miten paljon niistä ahmin.
Se täti kun pitää sitä kioskia, näkee musta jo ku marssin paikal et mitä olen ostamassa. Laittaa tiskille jo suklaalevyn ja 300g sipsejä, ennen kuin ehdin edes suutani avata.
Tämä ehkä kertoo suhteestani tuohon kioskiin. Helvetti!
Vihaan itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti