ilmeisesti kirjoitan tätä yksin.


Aika surullista. Miettii nyt kuinka paljon täällä netissä on ihmisiä ja et tässä ihmispaljoudessa mä olen yksin?

Ihmetyttää

Jaksaa aina vain ihmetyttää, miksi en enää edes osaa pettyä erääseen ihmiseen. Hän mokaa aina samalla tavalla kuitenkin. Hän ei ikinä anna minun olla oma itseni, hän aina tietää paremmin kuin minä mikä minulle on parasta, miten minun pitäisi elämäni elää. On sitten kyse asunnostani, asunnon järjestyksestä, koulutuksestani, vaatteistani, seurustelukumppaneistani, ulkomaanmatkoistani, lemmikeistäni, mielipiteistäni. Mikään ei kelpaa. Ja jostain ihmeen syystä hänet päästän aina elämääni takaisin. Tyhmä kun ilmeisestikkin olen.

"You change your mind
Like a girl changes clothes
Yeah you, PMS
Like a bitch
I would know..

..I should know
That you're no good for me..

..We used to be
Just like twins
So in sync
The same energy
Now's a dead battery

Used to laugh (used to laugh)
Bout nothing (bout nothing)..

..I should know (I should know)
you're not gonna change (change)"
Muutama pätkä siinä Katy Perryn hot 'n cold- kappaleesta, jotka mielestäni sopivat tähän tekstiin.

Rupeaa oikeasti sekoamaan pää. En tiedä mitä tehdä. Tai ajatella. En pidä tunteesta, että joku muu hallitsee elämääni. Kumpa vain pääsisin pois.

Menneisyys ja rakkaus

Slipknot - Dead Memories

Sitting in the dark, I can't forget.
Even now, I realize the time I'll never get
Another story of the bitter pills of fate
I can't go back again
I can't go back again
But you asked me to love you, and I did.
Traded my emotions for a contract to commit
And when I got away, I only got so far
The other me is dead
I hear his voice inside my head
And we were never alive
And we won't be born again
But I'll never survive

With dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart


You told me to love you, and I did.
Tied my soul into a knot and got me to submit
So when I got away, I only kept my scars
The other me is gone
Now I don't know where I belong
And we were never alive
And we won't be born again
But I'll never survive

With dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart

Dead visions in your name
Dead fingers in my veins

Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart

Ahdistus

Eilinen sujui hyvin. Siivosin koko päivän ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Söin n.300g pinaattikeittoa. Sitten sain idean lähteä lenkille ja ottaa lompakon mukaan!!
Menin sitten kauppaan ja ostin 1,2kg juustoa josta mätin heti kotiin tultuani, 400g raasteena suuhuni. Lisäksi ostin 10siideriä! Onneksi edes light siidereitä, mutta silti! Eilen join 3 ja kävin oksentamassa, tänään olen juonut nyt 2 ja puoli mutta en vielä ole käynyt oksentamassa. En ymmärrä mikä minua vaivaa. En edes halunnut alkoholia tai ruokaa ja silti tein noin! Tuntuu aivan käsittämättömälle! Tuntuu kuin kropassani olisi kaksi eri ihmistä. Se laiha tyttö jolle riittää moneksi päiväksi se yksi keittolautanen. Ja sitten on tämä läski lehmä joka himoitsee kaikkea ällöttävää; kaikkea rasvaista, suklaata, sipsejä, pähkinöitä, juustoa, alkoholia. Ja pelkään, että tämä läski puoli minusta on voittamassa. Enkä pidä siitä yhtään.
Muuten, teitä kävijöitä sivuillani kun riittää, olisi kiva jos viitsisitte jotain kommenttia myös jättää. Muuten tuntuu siltä, että olisi sama kuin kirjoittaisin tätä päiväkirjaa yksin kotona paperille.

Muutos?

Olin hölmö ja luulin erään ihmisen muuttuneen. Ehkä hän hetkeksi muuttuikin. Nyt hän on kuitenkin taas se kusipää, jota aikoinani en voinut lainkaan sietää. Surullista.

Siivousta

Huomenna on koko kämpän siivousoperaatio. Palaapahan kaloreita ja en muista/ehdi syödä siinä samalla:)

Syömisiä

Aloin sitten katsoa elokuvaa hal ja iso rakkaus. Ei ollut taas hyvä idea mut nyt en löydä mitään muuta ns. järkevää tekemistä niin en jaksa lopettaa tämän katsomista. Tää leffa olis oikeesti tosi kiva ku elämä menis noin, mut ihmetyttää miks ihmiset jaksaa uskotella itselleen, et elämä menis noin. Siis et se ei haittais jos on läski.
Ja joo, tiedän ton kuulostavan karulta, mut olen huomannut sen menevän juuri noin. Olin itse ennen hoikka, joidenkin mukaan jopa anorektinen kooltani (painoin 43kg) ja nykyisin olen lihonnut jäätäväksi läskiksi sairastuttuani bulimiaan. Ja ei, tämä ei ole nyt mitään syömishäiriöisen liioittelua painostaan vaan olen oikeasti lihonnut 83kg kokoiseksi. Olen aina halunnut olla kuin keijukainen, minun pituisena paino siis saisi olla siinä n.46-48kg, että kokisin itseni kauniiksi ja keijuksi. Ja olenkin huomannut ihmisten suhtautumisen minua kohtaan muuttuneen lihottuani. Ollessani laiha, ihmiset hakeutuivat seuraani ja olin hyvin suosittu, nyt kun olen lihonnut on suosioni myös laskenut. Toisaalta tähän voi olla syynä myös, että lihottuani olen sairastunut masennukseen ja olen näin ollen ollut myös aika surullista seuraa. En tiedä, voi olla, että kuvittelen vain. Tältä nyt kuitenkin tuntuu.
Bulimiani on ollut äärimmäisen hallitsematon viime aikoina, olen vain ahminut ja ahminut mutta tietyistä syistä johtuen en ole päässyt oksentamaan ja tästä syystä kalorit on jäänyt kroppaan ja olen vain entisestään läskistynyt.
Mutta nyt alan ottamaan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan. Ihan oikeasti. Nyt kun noi ilmat vähän tasaantuisi päivisin, ettei olis joko tukahduttavan kuuma tai jäätävän kylmä niin pystyisin paremmin alkaa yrittää treenaa tuolla. Mutta joo, jatkan leffaa ja angstaamista et miks olen päästänyt itseni läskiksi lehmäksi.

Eka postaus

Hei.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa mua käymään läpi elämääni ja siihen liittyviä kiemuroita.
Sairastan bulimiaa sekä vakavaa masennusta ja yritän oppia elämään näiden asioiden kanssa. Tänne tulen siis purkamaan tunteeni syömisestä, sen hallitsemattomuudesta, ahmimisesta ja yleisestikkin kaikista tunteistani.
En nyt ekaksi postaukseksi varmaan tämän enempää kirjoita. Esittelen itseäni myöhemmin lisää.