http://www.youtube.com/watch?v=xd8w6VBYDHM&feature=related

"mun jälkeeni ei jää

kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
on turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa"

Indica - Ikuinen virta
**

Olen miettinyt lähiaikoina paljon elämääni, valintojani jotka ovat johtaneet minut tähän pisteeseen.
Olen pyrkinyt elämään sillä asenteella, että en kadu menneisyyttä, koska siitä ei ole hyötyä. Parasta ottaa tai edes yrittää ottaa siitä opiksi ja jatkaa elämää ja muistaa, että ilman sitä menneisyyttä, ei olisi nykyisyyttä.
**

Avopuoliso- ja ex- tilanne on viimein selvä. Ajateltuani asioita pitkään ja hartaasti, päätin nykyisen suhteeni olevan sen yrittämisen arvoinen. Jos tosin käytös ei rupea muuttumaan, puolin ja toisin, niin pitää tilannetta harkita uudestaan.

**

Viime viikko meni syvässä ahdistuksessa ja flunssassa. Suoraan sanottuna ryyppäsin koko viikon taas putkeen. HUOH! Tämän ON loputtava.
Vaikka tilanne olikin se, että syömiset sain sitten pidettyä hallinnassa, kun join. Söin vain perus itse väsättyjä salaatteja ilman kastikkeita ja mahdollisimman vähä hiilihydraattista ruokaa. Mutta mitäs hemmetin hyötyä siitä muka oikeasti oli jos kerta join koko ajan?
Yhdessä siiderissäni mitä yleensä juon on kaloreita 100ml 25kcal. Hiilareita ei kuulemma lainkaan mutta joo.. Ja sitten kun noita siidereitä meni illassa taas n.10 + sitten ennen sitä jo päivällä juodut.. Siiderit on siis kooltaan perus 50cl.

Ja vaikka en ajattelisi juomisessani vain tuota kaloriasiaa, mielestäni asiasta pitää silti huolestua. Koska mielestäni tilanne ei ole sitten enää hallinnassa, kun yksin ollessani alan juomaan. Avopuolisoni tarvitsisi olla minua 24/7 ilmeisesti vahtimassa, että tähän käyttäytymiseeni tulisi joku tolkku. Mutta ei hän voi tehdä niin. En edes antaisi. Enkä halua antaa hänen tehdä niin.
**

Tarvitsisin päiviini taas tutun ja turvallisen rutiinin. Sen kun keskityn vain siihen, että en syö.
Silloin yleensä meinaan saan tilanteen pysymään edes vähän hallinnassa. Hetken..


Ja sitten vielä tuo liikuntakin. Vaikka rakastan talvea, on jostain syystä äärimmäisen vaikeaa potkia itseä liikkeelle tuonne ulos, kun pakkasta äböyt 15 ja ei meinaa pysyä pystyssä missään, kun on niin liukasta. Perhana.
**

Mietin myös sitä miten olen vuosien saatossa muuttunut. Miten olen hylännyt minulle tutut, rakkaat ja turvalliset tavat. Ennen soitin. Rakastin sitä. Rakastin olla ihmisten seurassa. Olla minä. Lukea. Kirjoittaa. Tanssia. ELÄÄ.
Ja nyt en enää mitään niistä tee, en vain vieläkään jaksa. Ei ole energiaa.

Toisaalta onko ihmekkään, että ei ole energiaa, kun elän tälläisillä tavoilla miten elän nyt.
**

Jos paranen ensi viikon aikana/siihen mennessä, pakotan itseni juoksemaan. Olen tehnyt itselleni juoksuaikataulunkin, minkä ei pitäisi olla todellakaan liian vaativa.
1päivä intervalliharjoitus, 2päivä perus harjoituskerta, joka on selkeästi hitaampi kuin intervalliharjoitus ja 3päivän harjoituksen tarkoituksena on olla hidastempoinen kestävyysharjoitus.

Tuolla linjalla tarkoitus olisi taas alkaa liikkumaan. Ja tuo ensimmäisenkin intervallihajoituksen kestona on kuitenkin olla vain 12-15min, sillä en tosiaan ole liikkunut pitkään aikaan yhtään.

Jos tuosta juoksemisesta saisi nyt tehtyä säännöllisen,
uskon, että elämäni kohenisi muutenkin. Siis että oloni paranisi, nukkuisin paremmin ilman lääkkeitä ja ruokailuni saisi hallintaan. Ehkä. En tiedä.
**
Sitten muuten suuri salaisuus, jota en kerro nyt kuin tänne.
Pidän helmikuun tipattomana, sillä olen vielä enemmän huolissani tilanteesta, kuin mitä olin viimeksi, kun vastaavaa yritin.

Vaihdoin muuten blogi osoitteeni. Jos ihmettelette, mistä moinen osoite, niin se on eräs Klamydian kappale, jota rakastan ja joka mielestäni sopii tähän blogiinkin.
Vastalauseita osoitteenmuutoksesta saa toki esittää..
****

Lisää muuten näitä mun hajanaisia ajatuksia taas: tajusin juuri kaipaavani viiltelyä. Silloin sain pidettyä kaiken hallinnassa ja pystyin olemaan ihmisten seurassa. Olin täysi absolutsti ja sairaalloisen alipainoinen. Ja taas muutaman siiderin jälkeen, pääni järkeili tämän asian sillä tavalla, että jos viiltelisin vielä, sasisin tuon tilanteen takaisin.
Katselen noita vanhoja arpia käsissä, jaloissa sekä mahassa. Tutut ja turvalliset jäljet. Mitkä kertovat totta kai siitä, että on paha olo ollut, mutta kuitenkin myös siitä, että olen saanut tilanteen hallintaan. Ja koska vielä tässä istun kirjoittamassa, olen sitä mieltä, että olen kuitenkin veistä ym oikein. Tai siis oikein siinä mielessä, että olen hallinnut tilanteen, enkä ole tappanut itseäni. Viiltänyt tarpeeksi syvää, että olen päätynyt tikattavaksi mutta kuitenkin niin, että ambulanssissa ei ole tyypit ollut paniikissa.

Ehkä mun on parempi alkaa taas hiljentymään täällä suunnalla, kun ei tässä tekstissä tunnu olevan taas päätä eikä häntää saati sitten niitä selkäpaloja.

Loppuun vielä ihanan Raaka-aine nimisen bändin ikuiseen hämärään sanat. Nauttikaa.

On helppo hengittää, kun ensin ymmärtää

Mitä meistä jälkeen jää, kun kaikki häviää
Kun silmät avautuu niin totuus paljastuu ja toivon kipinä sammuu
Pysähdyin miettimään tarkoitusta elämään
En löytänyt jumalaa, en ketään muutakaan
Minua auttamaan, päätin luovuttaa ja lähteä kulkemaan
Tielle pimeään jäin nyt yksinään
En kestä päivääkään jäädä oravanpyörään
Kulkemaan, uudestaan
Samaa vanhaa toistamaan


refrain:


Mielummin mä kuolen seisaaltaan, kuin jatkan elämääni polvillaan.
Ja me taistellaan aina uudestaan, ennen kun maahan kaadutaan.


Kun aika pysähtyy ja pilvet väistyy, ei enää pelottaa voi kylmä hautakaan
Tahdon lepäämään ikuiseen hämärään




refrain (2x)




Kun loppu lähestyy, sitä ensin hämmästyy
Sen jälkeen pelästyy, mutta kaikki järjestyy

"Don't know who to trust, no suprise" -Linkin park:Fron the inside-

Olen tässä noin viikon miettinyt, pitäisikö pistää poikki avopuolisoni kanssa vai ei.

En koe voivani puhua tästä kenellekkään. En luota. Taaskaan, tarpeeksi.

Meillä on omat ongelmamme, mitkä kaikilla pariskunnilla varmasti on. Eikä ne ole siis niin pahoja, tyyliin mitään perheväkivaltaa tai vastaavaa.
Minulla on tämä eräs ex, kenestä olen ennenkin kirjoittanut. Hän ilmoitti muutama päivä sitten haluavansa minut takaisin, että ei voi elää ilman minua. En tiedä puhuuko hän totta. Haluaako hän minut takaisin, jotta voisi kostaa kaiken negatiivisen mitä meidän välillä on tapahtunut?

Olen tätä exääni nyt miettinyt juuri sen takia, että kun olen huomannut, että en hänestä pääse yli. En tiedä miksi. Johtuuko siitä, että en osaa päästää irti? Vai koska meidän ei edes toisistamme kuuluisi päästä yli? Vai koska on jotain selvittämätöntä välillämme?

Hän on vain koko ajan nykyisin taas mielessäni. Kun herään. Kun käyn nukkumaan. Kun teen mitä teen päivisin. Joka hetki. Ja sen takia tämä ahdistaa minua vielä enemmän, kuuluisiko minun siis loppujen lopuksi olla hänen kanssa?? Vai takerrunko nyt johonkin menneisyyden asiaan, koska en vain osaa päästää irti??

Aina kun näemme hänen kanssaan, se menee siihen, että jompi kumpi pettää kumppaniaan. Tai sitten  molemmat. Emme voi vain olla koskematta toisiamme.

Mutta jos siitä ei tulekkaan mitään? Tai huomaan, että kaipaan nykyistä avopuolisoani samalla tavalla kuin nyt kaipaan exääni? En uskalla yrittää. Pelkään niin paljon sitä, kun putoaa. Koska tiedän, että kun taas putoan, putoan kovaa ja korkealta. Ja kukaan ei ole ottamassa kiinni.

Tarvitsisi luottaa itseensä enemmän. Mutta miten voisi, kun tuntuu, että kaikki elämässäni tekemät päätökset melkeinpä ovat minua harhaan johtaneet?

****

Uneni ovat taas olleet myös pelkkiä painajaisia. Ja tässä niissä esiintyneistä asioista olevia tulkintoja.
"KUOLEMA. Kuolema kertoo unennäkijän sisäisistä tunteista ja niiden torjumisesta. Nämä unet kertovat Freudin mukaan niistä torjutuista toiveista nähdä, tavata ja seurustella kyseisen henkilön kanssa, josta unennäkijä on pakottautunut olemaan erossa. "
"HOTELLI kuvaa epävarmuutta unennäkijän elämässä. Suurten elämänmuutosten aikana ovat yleisiä hotelliunet, joissa muutetaan hotelliin asumaan tuntemattomien ihmisten joukkoon. Tällöin halu pysyä tuntemattomana on suojautumiskeino."
"IHMISRUUMIIN JÄSENET JA ELIMET eivät symboloi jäseniämme vaan tunnemaailmaamme. Poikkinaiset tai vammautuneet kädet kuvaavat kyvyttömyyttämme tai estyneisyyttämme toimia tietyissä tilanteissa."
"KAUPPA on valintojen ja hankintojen paikka. Unennäkijä haluaa itselleen jotain, mutta kaupanteko ei onnistukkaan. Tällaiset ongelmat kuvaavat niitä ristiriitoja, joita todellisessa elämässä on toiveiden ja halujen täyttämisessä."
"KUOLEMANTUOMIO kuvaa sisäisiä ristiriitoja, yleensä syyllisyydentunteita, joihin haetaan ankaralla rangaistuksella sovintoa."

"MASOKISTISET unet kuvaavat unennäkijän sisäisiä vihan ja aggression tunteita, jotka ovat kääntyneet itseään vastaan."
"MYRSKY kuvaa vahvojen tunteiden myllerrystä unenäkijän elämässä."
"PYÖRÄTUOLI on unennäkijän sisäisten vammojen symboli. Se kuvaa kyvyttömyyttä liikkua ja ottaa vastaan elämäntilanteita omilla voimillaan. Jos unennäkijä työntää jotakuta toista pyrkii hän hallitsemaan hänen elämäänsä."
"RIKOS kuvaa unennäkijän omia rikkomuksia itseään kohtaan. Unennäkijä ei hyväksy joitakin päätöksiään ja pukee ne rikoksiksi unissaan."
"RUUMIS merkitsee jonkin loppua tai unennäkijä on vihainen ruumista kohtaan oli se unennäkijä itse tai joku muu."
"SOTA kuvaa unennäkijän sisäistä maailmaa ja tunteiden ristiriitaisuutta."
"TUKEHTUMINEN kuvaa ahdistuneisuutta ja tuhkahdettuja tunteita."
"TULI voi olla hallittu tai ei. Hallittu tuli kuvaa unennäkijän voimakkaita tunteita ja viettejä. Hallitsemattomat palot kuvaavat tilanteiden riistäytymistä käsistä."'
"VERI on elämän neste, joka viittaa voimakkaisiin tunteisiin - vihaan ja rakkauteen."

Kaikki ylläolevat lainaukset osoitteesta:http://koti.kapsi.fi/~panttinet/aiheet/unet/unitulkintaa.php

Kertoo ehkä jotain siitä miten sekavia ja ahdistavia unia käyn nyt läpi. Siis nuo aiheet ehkä tämän kertovat.
****

Laitoin exälleni facebookissa nyt viestin, että voitaisiinko nähdä tänään. Tarvitsisi varmaan jutella. Eipä ole vielä vastannut mitään. Jos hän soittaa mulle, en uskalla vastata. En tiedä miten vahvana jaksan pysyä kun kuulen hänen äänensä. Helpommin hallitsen kun kirjoitamme.

****

Ahdistaa, etten saa tilannetta hallintaan. Etten tiedä mitä tai kenet oikeasti haluan.

Entä jos tämä exään takertuminen taas onkin vain merkki siitä, että nykyinen suhde on kohdannut jonkun esteen tai tullut niin arkipäiväiseksi, että haen uutta jännitystä vain? Koska olen laiska ja en ole valmis tekemään suhteen eteen töitä??

****

Avopuolisoni totesi viikonloppuna törkeästi, että ei minua kukaan muu kuin hän halua enää.

Mihin vedin sitten exäni, että no haluaahan hänkin niin miksei sitten joku muu?
Vastaus oli vain, että no exäni onkin sekopää jota ei kuulu kuunnella.
****

"Eksyneit lapsia aikuisten maailmas
Se kertoo meiningistä crimesta[kraimista]
Efun kanssa tutustuttii kesken joukkofaidista
Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl
Criminaali huollon kriisiryhmästä
Nuorten asemilt, lähiöist ja lastareilt
Skidisti kieroon kasvaneit kaupungin kasvattei
Tai sama se on mistä mä oon kotosin
Ku samanlaisii porukoita löytyy joka kolkasta
En väitä etten ois vaihtamas päivääkään
En pysty palaamaan takas siks elän näin tänää
Opin läksyni ehkä se on tervettä
Mun ei tarvi enää todistella mitään kellekään


Sä tiedät mitä se on
Mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
En palaa takasin
Eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Ne sanoo et on helppo kasvaa nuorena suomessa
Mut sit uutisankkuri hymyili leveesti huomenta suomes
Rimaa korotetaan mitä sulta odotetaan
Muunlaisest venaatii et ne nuorena kuolee
Kovat kädet, lyhyet hermot
Mitä se kertoo,
mulle kerrottii vaa se mitä mä en oo
En selviytyjä tai menestyjä
En yhtään mitään mutten paennu sitä
Juoksijat pakenee yöl liian syvälle
Ei oo kättä mihin tarttua
Otin muutoksen ne tarjos tuomiota tai arkkua
Mut mä en leveile vaik tiedän miten satutan
Kädet on nyrkis taskussa on tarpeeks mitä katua
Taistelu pään sisäl mä en haluu yhtään lisää
Soita suuta miten haluut, mä en kuule yhtään mitään
En yhtään mitään eilinen sai jäädä
Tänään täällä ne oli vääräs
Mähän selviydyin

Ku katon itteeni peilistä
Alkaa naamas näkyä jo aika monta eilistä
Hei tää ei enää taida olla leikkiä
Mut sitä saa
mitä tilaa"

Aste - Laului ja arpii

"Voin hokea pyhää mariaa kunnes muutun mariaksi, mutta ikävöin sinua silti. En ikävöi seksiä. Ei se ollut surullista. Mutta pärjään ilmankin. En pärjää, jos et ole ystäväni. Jos emme voi.."

ja tätä kirjoittaessa soitat Sinä. Mutta en taaskaan uskalla vastata. Pelkään liikaa mitä sanot.
Jos haukut minut pystyyn, murrun.
Jos sanot jotain kaunista, en usko jalkojeni kantavan.

Miaa

Alkoi eilen kasaantumaan kaikki päälle taas. Ystävä petti. Vaihteeksi. Tilanteessa, kun olisin häntä tarvinnut. Avopuoliso käymässä sukulaisillaan pari päivää, joten senkin puolesta tunsin oloni hylätyksi. Yritin hänellekkin puhelimessa kertoa miksi ahdistaa, mutta eihän siitä mitään tullut.

Ja loppujen lopuksi päädyin ahmimaan ja oksentamaan aamu neljään asti.
Sitten raahauduin sänkyyn ja sain peräti nukuttua johonkin puoli yhteentoista.

Herättyäni menin olohuoneeseen ja näin ne kaikki ruokapakkaukset ympäri huonetta, joita olin yöllä ahminut ja alkoi taas ahdistaa ja kaikki lähti alusta. Nyt olen muutaman tunnin vuoron perään ahminut, oksentanut ja maannut vessan lattialla yrittäen saada sydämeni rauhoittumaan ylikierroksista.

Nyt kun viimeisen kerran pesin hampaani, jotta saan oksennuksen maun pois suusta, lavuaarin tuli pelkkää verta. En tiedä mistä asti veri tuli mutta kuitenkin.

Nyt olen tästä ruumiini rääkkäämisestä fyysisesti niin väsynyt, että ajattelin yrittää nukkua pari tuntia.
Hävettää, kun en pysty hallitsemaan itseäni. Minulla on monia pro anaksi itseään kutsuvia ystäviä, jotka ovat niin upeita ja kauniita. Jotka oikeasti tekevät sen eteen mitä haluavat töitä, eli laihuuden.
Ja sitten paikalle vyöryn minä. Tällä hetkellä painoa 82.5kg.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Paino ei tunnu lähtevän. Pyörin nykyään vain 80-84kg välillä edes takaisin.. Uudestaan ja uudestaan. Ja kun paino ei laske alan taas ahdistumaan ja syömään.
Mua närästääkin nykyään jatkuvasti. Lääkärin mukaan syy on siinä, et oksentelen jatkuvasti eli ruokatorvi jotenki tulehtunut. Mut jos se tosta johtuu niin on se kumma kun närästys yleensä helpottuu, kun on käynyt oksentamassa. Mutta kai se on niin et, sillä se lähtee millä on tullutkin vai?


Hopealusikka muuten, vastaan sul heti kun pääsen täältä omista syövereitäni sen verran ylöspäin. Toivottavasti sulla on kuitenkin asiat edes vähän paremmin<3

Ystävyys

Tänään opin taas sen miten erilaisia ystävyys-suhteita sitä onkaan ja miten helposti itse voi niihin vaikuttaa.

Tänään tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, ihmisen jonka olen tuntenut tänä vuonna yhteensä 8v.
Olemme aina ennen olleet hyvin läheisiä, mutta sairastuttuani bulimiaan, hän oli yksi niistä ihmisistä jotka työnsin syrjään. Vaikka mielestäni ystävyyteen ei kuulu sellainen käytös.
Ja tänään hän puhui siitä juuri, että oli hyvin loukkaantunut että työnsin hänet sivuun jne mutta koki sen niin, että jos en halua olla hänen kanssa ystävä niin teen häntä kohtaan noin. Työnnän hänet pois.


Tänään ennen hänen tuloa itkin.
Itkin ja mietin, KENELLE SOITTAA.
Ja SURULLISINTA oli tajuta, että ketään ei ole jäljellä. Häädin perheeni. Häädin ystäväni. Häädin rakkaani. En halunnut satuttaa heitä kaikkia, koska luulin että jos he kasaavat kaiken minun niskaani: niin minä selvitän kaiken..


Mutta YLLÄSYS YLLÄTYS:

Enhän minä niitä ongelmia saa katoamaan.

Yritin äsken puhua YSTÄVÄLLEni siitä mikä on tilanne. Että EHKÄ tarvitsen apua.

Ja kaiken tämän rohkeuden, apua pyytämisen jälkeen.

YSTÄVÄNI sanoi suoraan että "PAINU HELVETTIIN."



Tämän opin ystävyydestä tänään.

Pelkään

Tajusin tänään, että mua pelottaa ihan hirveästi se, että kun laihdun, ihoni jää roikkumaan. Sillä tavalla, kun lihavilla ihmisillä, kun ne on laihduttanut rajusti, jää maha ja muut paikat roikkumaan, koska iho ei katoa vain sen takia, että läskit katoaa.
Tiedän, että voi olla hassua kelata tätäkin näin paljon.
Katsoin itseäni äsken peilistä ja silloin se iski. En usko, että pääsen esim kaksoisleuasta koskaan lopullisesti eroon. Että iho jää siitä kuitenkin roikkumaan. Ja sama muuallakin kropassani.

Yksi vaihtoehto ja ilmeisesti ainoa, hankkiutua roikkuvasta ihosta eroon, on tietenkin kirurgia.

En halua olla läski, kun silloin tulee vain kelattua koko ajan tällaista!

Muistutukseksi minulle itselleni

Vuosi 2010

Tämän vuoden piti alkaa ja jatkua hyvin.

Eipä kumpikaan tapahtunut. Vuoden vaihteessa kävelin järveen ja yritin hukuttautua. Alkoi ahdistaa. Vähän liikaa. Kaverit repi jäisestä järvestä mut pois ja raahas saunaan lämpimään ja huus et mikä helvetti mua vaivaa. En tiennyt mitä vastata.

Nyt yritin selvittää entisen poikaystäväni kanssa välejäni ja olen valmis vetämään ranteet auki. Vedet valuu silmistä ja tuntuu, että en vain pysty. Ex soittaa KOKO ajan. Nytkin soittanut viimeisen puolen tunnin aikana 14kertaa. Ollaan käymässä poikaystävän kummilapsen luona ja mun piti kummilapselle lukea iltasatu ku se kävi nukkuu. Lopputulos: minä itkemässä hysteerisenä ja poikaystävä repi mut järkyttyneenä pois.
Nyt ex laittoi yksinkertaisen viestin "tulisit luokseni, on ikävä." Mitä helvettiä minä tuollaiseen voin vastata?
En voi sanoa avopuolisolleni, että oloni johtuu exästä. En vain voi. Varsinkin koska minun ja exän välillä tuntuu näin 7.nkin vuoden jälkeen olevan asioita todella pahasti selvittämättä. Miten voisin kertoa tälläistä poikaystävälleni?

Samaan aikaan tappelen serkkuni kanssa, siitä kuka olen nykyään. Siitä miten joudun pyytämään aina anteeksi, kun hänelle kirjoitan jotain. On se sitten yksinkertaisuuksissaan vaikka "hyvää syntymäpäivää".
Pääni sekoaa. Oikeasti. En tiedä mitä tehdä.