tajusin juuri, että olen oikeasti syönyt viimeksi viime sunnuntaina. Muuten olen tähän päivään asti elänyt yhdellä paketilla nuudeleita, ei mausteita eikä mitään muuta. Tänään poljin ekaa kertaa tällä viikkolla pyörällä. Vedin neljän kilometrin lenkin ja en ollut juonut kuin 2,5litraa vettä ennen sitä niin yhtäkkiä tuntui 3.5km jälkeen siltä että nyt lähtee taju. Sitä itse ajattelin että enää 500metriä. Ei ole paha, kohta kotona. Ja seuraavaksi heräsin maasta makaamasta kun joku nuori tyttö oli kumartunut ylle ja käski mennä sairaalaan. Olin kuulemmma lyönyt pahasti pääni. Yritin siinä jotain vaan sanoa ja lähdin sikanolona polkemaan kotiin. On tuo nyt noloa että en pysty liikenteessä tällä rasva määrällä kulkemaan ilman että taju lähtee lenkillä. En halua edes ajatella mitä tällä alueella ajatelleaan musta kun pyörryn maahan. Varmaan, että sen siitä saa ku on noin läski ettei voi edes polkupyörällä kulkea.
Sain muuten kuulla, että äitini oli järjestänyt perheillallisen maanantaina. Minut he olivat vain sattuneet unohtaa kutsua paikalle. Kai äitini ajatteli, että turha minua on kutsua syömään, kun tätä rasvavarastoa löytyy omasta takaa jo tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti