perjantai 14. toukokuuta 2010

Kaaos

Nyt on vissiin toukokuukin jo, päivät tuntuu valuvan kuin terva edestakaisin. En huomaa, koska on yö tai koska se päivä alkaa sarastaa. Lääkkeet ovat turruttaneet suurimman osan tunteistani, kunnes yhtäkkiä alkaa purkaus. Olen hajoittanut raivossani jo puolet astioistani.




En voi käsittää miten epäreilu elämä voikaan olla. Sanoin jo lapsena ensikerran sen:kaikki hyvät lähtee ensin. "Hassuinta" on, että tämä edes enää voi sattua. Tämä kaikki kuitenkin tullut kohdattua jo niin monta kertaa, luulin jo, että olisin vahvempi. Kyllä minä kestän.
                                         "mitä vittuu, kipuunkin tottuu?" kma