tiistai 29. joulukuuta 2009

"Olemme mitä valitsemme olevamme." -tuntematon-

Vuoden 2010 lupauksiani:

*En anna enää ihmisille mahdollisuutta, jotka ovat minua jo useampaan otteeseen loukanneet.
Tämä päivä päättyi taas itkemiseen, kun petyin rikottuihin lupauksiin.

*Rajoitan alkoholin käytön kahteen kertaan viikossa. On tilanne mikä tahansa.

*Laihdutan vähintään puoli kiloa viikossa, ensimmäisen vuoden puoliskon ajan. Pakotan itseni liikkumaan. Pakotan itseni elämään ja liikkumaan taas niinkuin ennen.
Ennen liikuin päivässä 20 000 askelta ja lisäksi pyöräilin päivittäin väh. 5km. Enkä syönyt pahemmin mitään. Tällaiseen elämään haluaisin takaisin.
Kuulostaa miten naurettavalta tahansa. Haluaisin alkaa taas liikkumaan. Että elämässä olisi syy miksi herätä aamuisin. Miksi lähteä sängystä liikkeelle ja ulos. Niinkuin esim ala- ja yläasteella oli. Että oli pakko nousta aamulla ja lähteä kouluun, kouluun lähties tuli liikuttua. Sanoin koulussa. Kaipaan sitä että kun kouluun oli vielä kiva mennä. Kun ei ahdistanut koko ajatus koko koulusta. Kun vielä oli kavereita kaikkialla. Tuntuu että puolet elämästäni on hävinnyt johonkin ja nyt taistelen niistä pienistä muruista jotka on vanhaa ja tuttua. Jolloin olin onnellinen.

*Joten yksi lupaus mitä aion elämässä lisäksi tehdä on että mä ajan elää omaa elämää. En valita vaikka muut olisivatkin kaikkia päätöksiäni vastaan. Tärkeintä on että MINÄ OLEN ONNELLINEN. Silloin osaan tehdä myös muut läheiseni onnelliseksi.

*Alan elämään taas. Vaati se sitten mitä tahansa, sitä alan kuitenkin taas pitkästä aikaa tehdä. Keskityn edes hetken siihen, että olen minä. Pitkästä aikaa.

*Yritän lakata elämästä ja hoitamasta muiden asioita. Enhän minä osaa omiakaan asioitani hoitaa joten miten voisin yrittää auttaa todella muiden asioiden hoidossa.


En nyt muista mitä muita lupauksia mun piti tehdä. Käyn lisäämässä niitä jos jotain tulee mieleen.

Yksi lukijoistani on poistunut. En tiedä miksi mutta kai johtui siitä etten ole tarpeaksi mielenkiintoinen. Surullista mutta ehkä hän oletti tekstieni olevan enemmän angstia siitä kun kaikki menee pieleen tai jotain.
No kuitenkin nyt olisi tavoite saada siihen ettei olisi enää syytä angstata siitä kuinka perseestä kaikki on ja miten en osaa mitään.
Minähän osaan. Minähän pystyn.

Olisi kiva jos joku teistä lukijoista tai satunnaisista lukijoista uskoisi näihin kanssa. Tarvitsisin tukea että onnistun päätöksissäni. Apua?

4 kommenttia:

njfgng kirjoitti...

Aika törkeästi sanottu...Teen poistoa kaikkien noista lukijoista koska jatkan uutta blogiani salaisesti joten otappa itseäsi niskasta kiinni äläkä pidä blogia lukioiden, vaan itsesi takia. Hyvät jatkot sinullekkin, jos lukijoista poistuu se ei meinaa että lopettaa lukemisen..

Läski keijukainen kirjoitti...

anteeksi, en tarkoittanut loukata. Tarkoitin sitä, että on tullut joitain kommentteja (jotka olen päättänyt jättää julkaisematta) joissa on huomautettu siitä, että kirjoitan liian positiivista tekstiä ollakseni masennus tai muuten sairas. Ja ajattelin, että kun ilmoittaa ettei ole enää lukija niin saattaisi johtua tällaisesta syystä.
Ja pidän tätä blogia ihan itseni takia kyllä, mutta onhan se kiva huomata että joku on niin kiinnostunut, että haluaa merkata itsensä lukijaksi.
Hyvää jatkoa sinulle, toivottavasti kaikki on nyt ok meidän väliltä ettei jäänyt pahaa mieltä.

njfgng kirjoitti...

Juups ajattelin vain. Ei nuo lukijat tuossa muutenkaan merkkaa aina sitä että kaikki blogia lukevat, kunhan klikkailevat itsensä joka blogiin että saavat näkyvyyttä blogimaailmassa mitä nyt on huomannut muutamaa ihmistä joiden profiilikuva on varmaan jokaisessa blogissa ollut mikä edes hilkulla sivuuttaa vaikeita aiheita niin paha uskoa varsinkin omani näkyy hyvin että lähes 70 "lukijasta" jopa 24 jatkaa lukua joten kiinni jäitte, valelukijani.

Vaikutat minusta kyllä mielenkiintoiselta ihmiseltä ja olisihan se kiva tutustua muutenkin mutta eipä kai täällä olla kuin omaa blogia jokainen pitämässä ja niin...

Läski keijukainen kirjoitti...

Ihan totta puhut. Toivottavasti et mua kuitenkaan tarkoittanut tuolla valelukijat kohdalla. Olen meinaan ihan "oikea" lukija, en saa vain kännykällä yleensä kommentoitua ja sitten kun olen koneella, olen jo unohtanut mitä mun pitikään alunperin kommentoida.

Ja voin sanoa samaa sinusta, mutta eiköhän tuo tutustuminen ole ihan meistä jokaisesta kiinni, että jos haluat niin voidaan vaihtaa sähköpostei niin voitais tutustua paremmin. Mä ainakin tykkäisin, mut tosiaan jos haluat vaan keskittyy oman blogin pitämiseen ym niin ei haittaa, en loukkaannu, ymmärrän kyllä. Kaikkee hyvää.