Syksy

Ihanaa, kun syksy alkaa tulemaan taas selkeämmin. Moni valittaa siitä, kuinka se tulee taas liian aikaisin ja on niin synkkää ja märkää taas koko ajan. Ite olen ainakin koko kesän pukeutunut niin, että ennen lähtöä puenkin vahingossa liikaa vaatetta päälle -farkut, huppari/pitkähihainen paita ja alla ei muuta kuin rintsikat niin ei voi ottaa edes pois- ja tämä omalla tavallaan kertoo sen, että en tosiaan ole kesäihminen. Onneks se kesä kestää keskimäärin kuumimillaan noin kolme kuukautta, joten ei tarvitse kärsiä tukahtavasta kuumuudesta sen enempää.

Odotan syksyä myöskin siksi, että aloitan pitkästä aikaa opiskelun. Jännittää, osaanko mennä taas siihen opiskelurutiiniin mukaan, kaikkien näiden välivuosien jälkeen. Ja millaista porukkaa sielä on tällä kertaa. Ja että onko se sittenkään mun ala. Ja kaikkein eniten jännittää se, että pärjäänkö ilman lääkitystä.

Painajaisia on ollut vieläkin, kiitos erään kamaluuden, mutta muuten olen saanut oltua jopa.

Meillä on muuten avokin kanssa menossa todella huonosti. Tappelemme koko ajan milloin mistäkin ja huomaan korottavani ääntäni ja vetäväni riidan haastamis-sävyn heti mukaan tilanteeseen, kun huomaan, ettei hän ehdi kuunnella mitä sanon. Ennen menomme olivat yhdessä suunniteltuja, minne mennään, kenen kanssa ja milloin. Katsottiin tarkkaan, että molemmille sopii silloin, koska halusimme mennä yhdessä juhliin ja vastaaviin.

Nyt kesän aikana tilanne on kuitenkin paisunut siihen, että hän ryyppää kavereidensa kesken (eli siis miesten kesken) ja minä taas oman porukkani kanssa. Ilmoitamme vain toisillemme, että älä tule silloin ja silloin sitten kotiin, koska on tyttöjen/poikien ilta. Tai sitten vaihtoehtoisesti, kun olemme harrastaneet tätä sukulointia, niin olemme aina menneet yhdessä toistemme sukulaisille. Ei enää. Hän ilmoitti juuri, että voi hän kyl heittää minut sukulaisteni luo jos on itse vielä ajokunnossa, mutta häntä ei kiinnosta tulla sinne. Ja sama asenne minulla alkaa olemaan hänen sukulaisiaan kohtaan. Ja omalla tavallaan tämä ahdistaa todella paljon ja kutsunkin tätä tilaa mielessäni lopun ajaksi. En tiedä mitä teen, jos tämä kaikki päättyy.

"En pysty irti päästään/

Vaikken saa mitään tästä/
Haluun vaan rakastaa/
Ja olla onnellinen/


En pysty päästään irti/
Rakastan sua silti/
Halusin vaan kaiken kokea/
Nyt tiedän että rakkaus on sokea/
Amorin nuolet meidät valitsi/
yhteen yhteiseen eloon meidät kahlitsi/
sähän tiedät että rakkaus on sokea/
"Riskillä vaa", et muuten saa onnea/


entä jos kaikki hommat ei natsaa/
mutta haluan yrittää ja haluan jaksaa/
kulkea sun kanssa yhdessä polkua/
kunnes kuolema ovellemme kolkuttaa/

on ollu myös vaikeita aikoja/

tahdon silti pelkästään yhden vaimon ja/

rakastaa, nää oo niitä vastoinkäymisii?/

ku välillä alkaa olla mitta täysi nii/

yksin iltakävelyllä mietin suhdetta jälleen/

mutta taas kerran sen jälkeen/

astun ovesta sisään, ei täs oo järkee/

kuiskaan ainoastaan: "Oot mulle tärkee"/