Huominen kunto-ohjelma

Huomenna alkaa virallinen kunto-ohjelmani. Olen koonnut erään fysikaalisen hoitolaitoksen sekä naantalin kylpylän luomien harjoitteluohjelmien mukaan oman ohjelmani johon kuuluu useampaa eri vatsalihas liikettä, useampaa eri selkälihas liikettä, askelkyykkylä, soutuliikkeitä, sekä käsilihaksia kiinteyttäviä liikkeitä. Mahdollisimman laajia erilaisia liikkeitä, mutta joilla on helppo kuitenkin aloittaa treenaaminen ilman kuntosalilaitteita.

Sitten kun olen saanut tuota peruskuntoa parannettua haluamani määrän verran, niin liityn kuntosaliin. Tässä lähellä on useampi hyväkin, joten ei pitäisi olla vaikea valita parasta:)

Kymmenen onnistumisen avainta laihdutukseen

1. Älä ahnehdi liian isoja pudotuksia kerralla. Kun ne eivät toteudu heti, masennut turhaan. Asennoidu pudottamaan kilo tai pari kerrallaan. Silloin muistat helpommin olevasi onnistuja, sillä sellainen sinä olet!

2. Käy läpi kaikki keittiön kaapit ja hyllyt, joissa säilytät syötävää. Varmista, että kasviksia ja hedelmiä sekä muuta kevyttä löytyy aina. Säilytä keittiössäsi vain sellaisia tuotteita, jotka auttavat sinua painonhallinnassa.

3. Liikkumisesta tulevat hyödyt ja hyvä olo ovat kiistattomat. Etsi sellainen liikkumisen muoto, johon hullaannut, tai jonka parissa ainakin viihdyt. Kirjoita varsinkin aluksi aikomuksesi kalenteriin, kunnes liikkumisesta tulee tapa. Voit myös tavoitella vaikka kolmea liikkumiskertaa päivässä:vie roskat,käy kaupassa, juokse junalle/bussiin..

4. Ystävän tuki voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi. Etsi sekä toimivia että kuuntelevia ystäviä. Ensimmäisen kanssa voit käydä ulkoilemassa. Jälkimmäiset antavat henkistä tukea vaikeampina hetkinä.

5. Jos et ole sinut kokkaamisen kanssa, etsi helppoja kevyitä reseptejä keittokirjoista, ystäviltä tai lehdistä. Kotiruolla on helpompi laihduttaa kuin ravintolaruualla. Kokeile vaikka!

6. Kirjoita muistiin, mitä syöt. Päiväkirja, kalenteri,internet, ne ovat kaikki käytössäsi. Unohda huijaus. Rehelliset maan perivät. Samalla peritään myös kevyt olemus.

7. Vesi tuo kylläisyyden tunnetta, auttaa ruoansulatuksessa ja estää nuutumista. Hanki kaunis vesipullo tai ylellinen lasi, josta nautit vettä. Kokeile lisätä veteen mintun lehtiä, kurkkuviipaleita, hedelmäpaloja tai liraus mehutiivistettä.

8. Jatkuvuus on tärkeää. Totuta itsesi noudattamaan kevyitä tapoja- jopa viikonloppuisin. Syö aina aamiaista! Pidä tapana valikoida kokojyvää, rasvatonta, vähärasvaista, sokeritonta jne.

9. Perusta palkintopurkki. Joka kerta kun liikut vähintään 15min, laita purkkiin 50senttiä tai 1euro. Joka kerta, kun olet pudottanut kilon, laita samoin rahaa purkkiin. Kuukauden kuluttua voit keksiä rahoille käyttöä.

10. Kun ote lipsuu, älä jättäydy kevyistä tavoista. Lipsumisen suurin vaara on se, että antaa lipsua kunnolla- niin, että kaatuu ja jää makaamaan. Sen sijaan kirjoita pieni muistilappu tuntemuksistasi, laita se kirjekuoreen ja kun suljet sen, anna itsellesi anteeksi, unohda ja palaa päiväjärjestykseen.

Lähteenä oli painonvartijoiden onnistumisen avaimet top 10.

:)

Aamupaino tasan 80kg.
Eka kerta elämässäni kun paino pysyy täsmälleen samana. Pääasia on ettei se ole noussut, ei haittaa edes ettei ole laskenut, kun en eilen tehnyt mitään ihmeellistä.

Pettymys

Huomasin TAAS luottaneeni liikaa. Ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni ja hyvin läheisenä tällaisena ja sitten ilmeni, että hän on puhunut TAAS kaikin puolin paskaa about viime vuoden ajalta. Loukkaa eniten, että olemme tunteneet yli 8vuotta ja nyt rupeaa paljastumaan kaikkea mitä hän on puhunut paskaa minusta ja hänestä itsestään.
On mielenkiintoista huomata, miten suuri tarve meillä ihmisillä on valehdella toisillemme.
Vaikka meille pienestä pitäen yritetään opettaa rehellisyyttä, niin on kumma miten vaikeaa se rehellisyyden pitäminen on ihan meillä KAIKILLA aikuisilla. En tosiaan puhu mistään isoista valheista edes vaan ihan jo niistä pienistä. Jotenkin vaan eniten itseäni loukkaa se, että esitetään vuodesta toiseen ystävää ja sitten tämä on ns. Palkkio tästä kaikesta ystävyydestä mitä itse on tullut annettua toiselle.
Miten vaikeaa OIKEASTI meille kaikille tämä rehellisyys on? Miksi se on niin vaikeaa puhua totta? Ja varsinkin kun itse oletamme sitä rehellisyyttä toiselta niin miksi emme itse ole rehellisiä? Ihan tosissaan!?

Ja en nyt todellakaan sano, että olen ainoa rehellinen ihminen koko suomessa. Tai että en koskaan ole valehdellut. Olisi hienoa voida sanoa niin, mutta ikävä kyllä näin ei ole. En itsellään ymmärrä miksi olen ja tulen valehtelemaan niinkin paljon? Kuitenkin se on musta aika huolestuttavaa, että me aikuiset ihmiset ei pystytä olemaan rehellisiä toisillemme. Ei pitäisi olla niin vaikeaa. Ihan oikeasti. Meidän pitäisi vielä entisestään tukea toisiamme rehellisyyteen. Kun ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Vai mitä mieltä itse olette?

Ei jumankauta!

Olen niin onnellinen!!! Jumankauta, tämän päivän paino 80kg! Kuun alusta siis yhteensä 5kg lähtenyt!!!

"Kaikki on mahdollista, jos usko on kyllin vahva".

Tämän päivän paino:81,7kg!!
Olen laihtunut n.2viikossa 2,3kg!! Olen laihtunut yhteensä painostani siis 2,7%!

Hyvä minä!! Olen niin ylpeä itsestäni!:) tästä se lähtee!:)

Niin ja kaiken lisäksi me saatiin se kämppä!! Täydellistä sanoisinko:)

Näyttö

Näyttö olis nyt sit klo.17. Onneks me ollaan ainoat, ketkä sitä on nyt menossa katsomaan. Ei tuu sellasta kiirettä siin sit vouhottaa, et otetaanko me se kämppä vai ei.

Ihanaa!

Päätettiin sitten eilen illalla poikaystäväni kanssa muuttaa yhteen!! Vihdoin! Kämppä löyty sitten raisiosta saman tien, ainakin netin kuvien perusteella ja tarttis huomenna mennä kattoo sitä! Vaikutti kyl ihanal kämpäl! Kaksio, neliöi 56, vuokra olis 490e. Kuulostaa toisaalta liian hyvältä ollakseen totta, et vähän jännittää et entä jos se ei olekkaan niin ihana, niin sit kämpän etsiminen jatkuu viel. Mut toi on nyt alku!
Ja raisiosta se kämppä kuitenkin tulee olemaan, en halua asua enää naantalissa! Liikaa samat porukat aina.
Raisiossa vois sillai kuitenki aloittaa uuden elämän ja uudet ihmiset etsiä siihen ympärille! :) mutta siis, raisio here we come!!:)

Onpa ollut taas viikonloppu.
Perjantaina meni lääkkeiden kanssa aivan överiksi ja eilen en sitten juonut onneksi paljoa ja en itse asiassa tullut ottaneeksi lääkkeitä lainkaan. Nukuinkin loppujen lopuksi vain muutaman tunnin.
Sain sitten aiheutettua ihan kamalan sodan ystävättäreni ja hänen miehensä välille. Pakko oli kuitenkin ystävättärelleni kertoa, kun minulle tultiin kertomaan, että hänen miehensä on pettänyt häntä. Ja ei muuten mitään mutta mies petti häntä ystävättäreni toiseksi parhaan ystävän kanssa!
He eivät onneksi olleet sänkyyn menneet mutta useampaan otteeseen vuoden sisällä suudelleet. Ja tämä kaikki paljastui eilen.

Olemme kuitenkin sopineet tämän tytön kanssa, että tulee mitä vaan mitä kuulemme toistemme kumppanien tehneen (miehemme ovat siis myös ystäviä keskenään.), kerromme tästä toisillemme. On se mitä vain. Näin varmistamme, että voimme luottaa siihen, että kuulemme varmasti jos juuri jotain pettämistä tai jotain tapahtuu.
Minut haukuttiin tästä eilen myös aivan pystyyn. Kuulemma kaikkia asioita ei tarvitse mennä kertomaan toiselle.
Itse asennoidun kuitenkin niin, että jos mieheni pettäisi minua, haluaisin tästä kuulla.

En tiedä miten muilla se on mutta näin meillä.

Hävettää

Oltiin eilen yöllä juhlimassa mun yhtä ystävätärtä ja tuli vähän liikaa juotua. Join 7.5% lonkeroita, eli siis niitä tavallista vahvempia ja shampanjaa. Ja menin sitten ottamaan lääkkeet ja epäilen vahvasti että niitäkin otin liikaa.
Muisti aivan poikki kello 22 eteenpäin.
Katsoin äsken puhelintani ja olin taas soitellut kaikille. Luoja, että nyt hävettää. Onneksi en sentään koko puhelinluetteloa ole läpi käynyt. Mutta ihan tarpeeksi kyllä. Jonkun pitäisi takavarikoida multa puhelin, kun alan juomaan. Samalla lailla kun toisilta otetaan auton avaimet. Teen melkein yhtä pahaa tuhoa kännykällä, kuin jotkut autoilla. Tai no, en nyt ihan mutta kuitenkin. Tajusitte varmaan.

Nyt sitten pitäisi saada silmät sen verran auki et pääsisi täältä sohvalta ylös..

paha olla. Tyhmä olo, että taas annoin mahdollisuuden. Ja taas mut haukuttiin pystyyn, koska en ole tarpeeksi. Taaskaan. Perheessä. Missään.

"jumala ja saatana kohtaa niin, me mennään perkele helvettiin"

"Maybe he'll change
Maybe things'll get better
Maybe it would be nice
If he wouldn't always put you down
Maybe things'll work out
But maybe they'll never..

..Maybe he'll change
If you could be better
But maybe it's not your fault..

You have to much to give, to live,
To waste your time on him."-Superchic - Bowling Ball-

Serkulleni.


Sain idean eräästä blogista, jota käyn silloin tällöin lueskelemassa. Ajon nyt purkaa tähän mitä minä todella vihaan. Sen jälkeen en kuluta niihin enää energiaa ja näin ollen oma oloni paranee aikaa myöden.

*Vihaan ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen pettävät samassa asiassa. Aina ja uudelleen. Ja vihaan itsessäni sitä, että haluan antaa näille ihmisille mahdollisuuden. Aina ja uudelleen.

*Vihaan ihmisiä, jotka eivät kestä omaa pahaa oloaan ja joiden oma olo paranee vasta sitten, kun saa toisen olon tehtyä huonoksi. Tälläisiä ihmisiä elämässäni on aivan liikaa. Ja aika moni heistä on minun sukulaisiani, joten heistä on aika vaikea päästä eroon. Varsinkin kun he eivät näe itsessään mitään vikaa. IKINÄ.

*Vihaan itseäni, että jaksan enää loukkaantua. Huolestua. Tulla surulliseksi. Suomeksi sanottuna siis vihaan itseäni, koska jaksan välittää kaikesta huolimatta perheestäni ja ystävistäni, vaikka he tekevät mitä.

*Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miten vahva sana VIHA on. Että jos he sanovat vihaavansa esim. minua, otan sen henkilökohtaisena loukkauksena ja en kyllä anna hetkeen todellakaan tuollaista anteeksi. Jos koskaan. Tai sitten anteeksi annan muutaman kerran mutta unohda en koskaan.

*Vihaan itseäni, etten osaa olla pitkävihainen.

*Vihaan heikkouttani. Heikkouttani ruuan edessä. Tai alkoholin. Tai läheisteni edessä. Tai oman elämäni edessä.

*Vihaan sitä, kun toinen luulee tietävänsä toisesta kaiken ja siksi mukamas oikeutettu arvostelemaan tätä tai tämän elämää. Esim. kuinka väärin tämän ihmisen elämä on, koska se ei ole samanlainen kun arvostelijan. Vaikka huom! harvemmin sen arvostelijankaan elämä on niin kovin ruusuinen, hän ei vain uskalla itselleen sitä välttämättä edes myöntää.

*Vihaan sitä, kun ei pysty nukkumaan.

*Vihaan sitä, kun ennen minut opetettiin ajattelemaan, että se on rohkeutta eikä heikkoutta, että pyytää apua, kun ei pärjää. Ja nyt minulle hoetaankin täysin päinvastaista.

*Vihaan pelätä. Ihmisiä. Itseäni. Hylkäämistä.

*Vihaan vihata.

*Vihaan sitä, kun petyn aina samoihin ihmisiin ja puran sen sitten itseeni, kun en heihin voi.

En nyt tähän keksinyt muuta. Tuossa on kuitenkin aika pitkälti yritetty purkaa ajatukseni lähiaikoina tapahtuneista pettymyksistäni ilman, että erittelen suoraan tiettyä hetkeä tai tiettyä ihmistä, johon olen pettynyt.

"When you see my face
Hope it gives you hell, hope it gives you hell.
When you walk my way,
Hope it gives you hell, hope it gives you hell.

Now where's your picket fence, love?
And where's that shiny car?
And did it ever get you far?
You never seemed so tense, love.
I've never seen you fall so hard,
do you know where you are?

And truth be told I miss you,
And truth be told I'm lying.

..If you ever find man that's worth,
a damn and treats you well,
than he's a fool, you're just as well.
Hope it gives you hell.

..Tomorrow you'll be thinking to yourself,
yeah, where did it all go wrong?
But the lies goes on and on.

..Now you'll see what you've done to me.
You can take back your memories, they're no good to me."
-All American Rejects: Gives you hell-
Entiselle ystävälleni.

Tämän päivän paino on 82.5kg. Eli 200g vähemmän kuin eilen. En usko siis, että siinä näkyy vielä eiliset mättämiset. En kyllä ymmärrä tätä paino logiikkaa, että miksei se muka näy heti vaa'alla.

"What's the point in all this screaming? No one's listening anyway."

They painted up your secrets
And the lies they told to you
And the least they ever gave you
Was the most you ever knew
And I wonder where these dreams go
When the world gets in your way
What's the point in all this screaming?
No one's listening anyway.

Your voice is small and fading
And you're hiding here unknown
And you mother loves you father
'cause she's got nowhere to go
And she wonders where these dreams go
'cause the world got in her way
What's the point in never trying?
Nothing's changing anyway.

They press their lips against you
And you love the lies they say
And I tried so hard to reach you
But you're falling anyway
And you know I see right through you
'cause the world gets in your way
What's the point in all this screaming?
You're not listening anyway

-Goo goo dolls-

Alkoipas taas tämä minun perusangstaaminen taas. Kaikki oli hyvin, ihan oikeesti hyvin jo. Olin megaonnellinen et oon tosiaan onnistunut laihtumaan ja noin paljon, mutta mitä minä sitten tein? Päätin palkita itseni. Suklaalla. Sipseillä. Makkaralla. HYI HEL***!!! Poikakaverinikin katsoi vieressä, kun eka mätin puoli levyä suklaata ja melkein puoli pussia sipsiä, ja totesi vain, että se siitä laihtumisesta sitten. Sitten seuraavaksi päätimme vähän syödä ILTAPALAA! Eli grillasimme puoli kiloa makkaraa!! Eka purasu oli ihan hyvää jopa. Oikeesti. Söin yhden pätkän ja kun seuraavasta puraisin pätkän, tein sentään viksusti: valitin sen maistuvan oudolle ja lykkäsin poikaystäväni syötäväksi sen. Ja samoin tein kahden viimeisen pätkän suhteen. Eli söin neljästä pätkästä varmaan puolitoista ja nuo neljä pätkää ovat itsessään se 500grammaa. (Se kuulostaa ainakin minun mielestäni paljon pienemmältä määrältä, kun kirjoittaa grammoissa sen. Jotenkin määrän tajuan vasta kun puhutaan kiloissa.) Nyt on todella oksettava ja muutenkin huono olo. En voi mennä oksentamaan, koska sitten nuo muut taas ihmettelisivät ja joutuisin valehtelemaan. Haluan äänieristetyn vessan.
Haluaisin mennä vaa'alle. Katsomaan kuinka paljon olen onnistunut pilaamaan aamuisen tulokseni. En vain uskalla mennä. Sillä tiedän, että luvun nähtyäni, en pysty pidättelemään itseäni. Menen väkisin oksentamaan.
Tätä kirjoittaessanikin, minulla valuu kyyneleet pitkin kasvojani. Äänetöntä itkua.
Ahdistaa. Miksi menin tekemään noin?? En voi ymmärtää taas mitä päässäni liikkuu. Kai uskoin hallitsevani itseni paremmin. Miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla? Eihän nyt alkoholistikaan voi pitää kaapissaan vodkapulloa ilman, että juo sen.

En voi poistua tästä tietokoneeltakaan edes. Poikaystäväni odottaa minua viereensä nukkumaan, mutta jos menen sinne hän näkee punaiset silmäni ja huolestuu taas. Ja ei hän käsitä miksi tämä ahdistaa minua näin paljon. En kehtaa sanoa, että itken taas ruuan takia. Hänen vastauksensa kun on aina sama: ÄLÄ SYÖ SITTEN. Mutta silti jos ilmoitan, kun on ruoka etten syö, hän rupeaa valittamaan ja uhkailemaan erilaisin keinoin minua, pakottaen minut syömään. (ja ei, ei mitään väkivaltaan liittyvää vaan hän vie minulta asiat pois jotka ovat minulle elinehto, jotta söisin.)
Tiedän, että minun tulee syödä. Mutta kun se syöminen ei pysy hallinnassa. Miksi en pysty syömään ns. normaalisti? Mikä ihme siinä on niin vaikeaa?


Huomen aamulla voin sitten yksin itkeä vaa'alla, kun poikaystäväni on töissä. Toivottavasti en olisi ainakaan lihonnut täysin takaisin tuohon 84kg. Kunpa olisi sen alle vielä. Silloin en olisi ihan hukkaan sentään heittänyt tätä kaikkea mitä olen viime viikot tehnyt marraskuun ajan. Jos se on 84kg, paastoan viikonloppuun eli siis huomisen ja ylihuomisen. Käytän sitten niitä kliseisimpiä lauseita miksi en syö. "Söin just ennen ku tulit." "Mulla on paha olo." "Ei tee mieli."

WUHUU!!!!!

Paino pudonnut 7päivässä 1.3kg vaikka tavoite oli vain puoli kiloa viikossa pudottaa jotta se pysyisi varmasti poissa!!! Olen niin onnellinen!! Hyvä minä!!! :)

Tämän päivän kalorit mitä saan syödä jotta laihdun on:1438kcal :)


"Tired of trying to do it right
Her dreams are just too far away to see how steps she's making
Might be taking her to who she'll be

And suddenly it isn't what it used to be
And after all this time it worked out just fine
And suddenly I am where I'm supposed to be
And after all the tears I was supposed to be here"
Superchick - suddenly

Tänään tuli elokuva Racing for time tv1000nelta. Ja tajusin juuri, että olen tosiaan kyllästynyt vihaamaan. Juuri niinkuin tuossa elokuvassa todetaan.
En jaksa enää kuluttuaa energiaani negatiivisiin asioihin. Voisin käyttää aikani ja elämäni niin paljon positiivisempiin asioihin! En vain tiedä miten saan myös läheiseni elämään niin, ettei minun tarvitsisi kerta toisensa jälkeen pettyä siihen, että taas luotin. Minulla ei yksinkertaisesti riitä energia nostamaan muita ihmisiä lisäksi sieltä ojasta ylös. Kun ei energia meinaa riittää edes itseni sieltä ylös nostamiseen.
Nyt alan kuitenkin taistelemaan elämäni puolesta, sillä sitä ei kukaan muu puolestani tee.
Ehkä sitten pääni myös rauhoittuu pikku hiljaa ja pystyn jopa nukkumaan normaalisti. Oikeasti lepäämään. Sitä odottaessa ja toivoessa.
Pitäkää peukkuja!

Huoh. Joo, tipattomuus meni miten meni. Eli päi helvettiä. Ikävä kyllä. Juoppo mikä juoppo. *syvä huokaus*

Oon nähnyt kyl taas niin mielenkiintoisia unia, taas unissa taistellut kaikkea mahdollista vastaan. Huoh. En käsitä miksi, silloin harvoin kuin mun pää antaa mun levätä, niin miksi taistelen unissakin? Miksen voi edes antaa 2tuntia vuorokaudessa levätä?

Minulle ihmetellään usein sitä, miksi en liiku. Miksi en käy 7x viikossa juoksemassa jne. En kehtaa sanoa, että koska olen väsynyt. Koska en saa päältäni rauhaa edes yöllä, niin en pysty päivisin laittamaan itseäni liikkumaan. Vaikka tiedän, että se olisi hyvä. Ja tekisi minulle kaikin puolin hyvää. Kun vaan en oikeasti jaksa. Normaalisti ihmiset lepäävät, kun käyvät nukkumaan. Minä vain en lepää. Sama ongelma ollut viimeiset 6vuotta. En vain pysty nukkumaan. Normaalisti.
Vaikka syön unilääkkeitä ym lääkkeitä päivittäin, en vain PYSTY lepäämään. Nukun kyllä. Se ei ENÄÄ ole ongelma. Ei sen jälkeen kun lääkkeet sain. Se vain, että painajaiset ovat vain taas kerran pahentuneet. Ja lääkkeiden annostusten muuttaminen ei vain auta. Vaikka lääkärit väittää, että otat enemmän tai vähemmän tätä ja tätä lääkettä niin mieli pystyy rauhoittumaan. Mutta kun ei se rauhoitu. Ei sitten millään. Ja terapiaa on yritetty jo. Vaikka minkä tyylistä terapiaa. Mutta kun pää ei asetu niin ei. Ja en ymmärrä MISSÄ on vika! En vain jaksa!
Välillä on niitä kausia kun kaikki sujuu. Ihan oikeasti jopa sujuu. Saan nukuttua ja päivisin sujuu asiat. En tiedä miksi en saa ylläpidettyä tätä tunnetta. Päässä vain napsuu.

Isänpäivän opetuksia elämästä..

Huomasin tänään, että en osaa käsitellä ongelmia. Ennen kun ahdisti, saatoin viiltää ja olo helpotti. Edes hetkeksi. Nyt en voi tehdä niin enää.
Ja tänään kun selvisi minua syvästi huolestuttanut sekä ahdistanut asia, huomasin etten osaakkaan käsitellä/selvittää tätä(kään) ongelmaa. Ja kun ahdistus kasvoi liian suureksi, huomasin olevani jo ärrällä kassalla 6siideriä nenän edessä.

Nyt siiderit ovat jääkaapissa ja istun tuolilla ahdistuneena, koska en haluaisi rikkoa tipatontani. En haluaisi paljastua itselleni niin alkoholistiksi, kuin mitä pelkään olevani. Nyt onkin sitten loppuilta taistelua siitä, juonko vai en.

Lauantai illan huumaa

Tämä päivä on ollut taas niin outo!
Huomaa taas millä tavalla olen normaalisti tottunut elämääni elämään: perjantaina tai lauantaina on aina ryyppybileet ja loppuviikonloppu sitten niistä toipuen ja lisäksi jos juominen tapahtuu lauantaina, ensin niitä odotetaan koko perjantain. Koko viikonloppu keskittyy siis jossain määrin alkoholin ympärille. Tämä on kuulemma aivan normaalia näin nuorella mutta itseäni tämä häiritsee.
Ja nyt on törkeä himo tota alkoholia kohtaan. Jääkaapissa poikaystävän 2litran tonkka viiniä ja haluaisin niin ottaa lasin tai pari.

Onneksi viini tosiaan ei ole minun ja kuten kerroin täälläkin, kerroin tipattomuus suunnitelmastani poikaystävälleni ja nyt kun hänelle kerroin, että haluaisin tuota viiniä ottaa niin hän kielsi. Onneksi. Koska en oikeasti edes loppujen lopuksi halua sitä. Tai oikeastaan TARVITSE on oikeampi sana. Minun tarvitsisi oppia erottamaan nämä kaksi tunnetta toisistaan niin elämäni helpottuisi huomattavasti. Mutta kuten sanottua, olen tyytyväinen siitä kiellosta. Sitä oikeastaan hain jo tällä asialla kun otin hänen kanssaan asian puheeksi. Hyvä, että hän edes ajattelee minun puolestani noin järkevästi kun en itse siihen aina pysty..

Tänään olen kuitenkin tehnyt jotain hyödyllistäkin! Olen pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja siivonnut yleisesti muutenkin kämppääni. Tämä on siis minulta suuri saavutus koska olen äärimmäisen laiska varsinaisesti siivoamaan.

Nyt katselen kaksi viikkoa vanhaa totuuden hetkeä ja juon alkoholitonta siideriä. Tarkoitus olisi nollata pää seuraavaksi pelaamalla harry potter peliä xboxilla:)

Hauskaa iltaa teille mahdollisille ja mahdottomille lukijoille ja olkaa ihmisiksi;)

Perjantai ilta

Perjantai sujunut ihan mukavasti. Kuten myös tipattomuus. Yllättävää kyllä.

Eilen join 2alkoholitonta siideriä ja tänään menossa kolmas. Onneks noi on kuitenkin taas kerran light siidereitä, vaik ovatkin alkoholittomia..
Oon tyytyväinen taas itseeni. Meillä on kaveri käymässä ja nuo miehet ryyppäävät tuossa aivan tosissaan ja ei tee edes mieli maistaa. Katsoo miten pahaksi tämä himo alkoholia kohtaan vielä ehtii pahentua.. Luoja, että mulla on juoppo olo kun puhun tällaisia mutta kuitenkin.

Kävin tänään hoitamassa jopa asiani! Ainoa mikä unohtui oli mennä suutariin vaihtamaan mun syksykorkokenkiin, vai miksi niitä nyt kutsuisikaan, korkopalat ja tekemään uuteen vyöhöni lisää reikiä kun ostin ulkomailta ja ostin silloin liian ison. Harmittaa nyt, että en huomannut silloin jo tehdä siihen lisää reikiä sielä kaupassa, kun olisi saanut ilmaiseksi.

Kävin vihdoin ottamassa hiv testinkin. En kyllä usko, että mulla sitä on mut samaan testi pakettiin se meni ku ne muutkin taudit. Muita tauteja ei ole ollut ja nyt sit saan keskiviikkona tonkin testin tulokset niin ei tarvitse siitäkään ottaa stressiä sitten.
En siis ollut ennen käynyt sukupuolitauti testeissä ja näitä ei niin luotettavia kumppaneitakin itseltä löytyy niin parempihan tuollainen on tarkistaa. Varsinkin kun kuuluu ilmaiseen terveydenhuoltoon. Jotain iloa siitäkin;)

Mutta nyt kai palaan taas keskittymään poikien leffailtaan:hurjapäät maraton ja siitä 2osa meneillään..

Tipattomuus

Kerroin tänään poikkiselleni, et olen vähintään tän kuun tipattomalla. Luoja se oli hämmästynyt! Katto ku idioottia, ja oli vaan et ohho, mistäs nyt tuulee. Ja sit sen jälkeen se totes vittuillen et tää johtuu varmaan siit typerästä kalorilaskuri jutusta. Ei meinannut millään uskoa, et tarkoitus on kyl yrittää muuttaa elämäntapoi terveempään ja katsoa millainen vaikutus tolla muhun on ja et ylipäätänsä PYSTYNKÖ mä siihen.


Sen jälkeen yritin varovasti kysyä, et eikö toi päätös ole nyt kuitenkin yleisesti positiivinen, johtuu se päätös mistä tahansa? Myönsi se sit sen kyllä todeksi. Ja siihen keskustelu tyrehtyikin.

Tiedän, että olemme olleet niin kauan yhdessä, että toista kohtaan on suhtautuminen muuttunut alkuajoista. Kaipaisin silti edes jotain tukea päätöksiäni kohtaan häneltä. Hän on kuitenkin elämäni tärkeimpiä ihmisiä.

Päätöksiä

Olen jossain mielessä alkoholin suurkuluttaja ja minulla on tavallista suurempi riski tulla alkoholistiksi vanhemmistani johtuen.

Tätä taustaa ajatellen ja yritystäni laihduttaa ajatellen, suunnittelin olla loppu marraskuun tipattomalla. Ja jos se sujuu mallikkaasti ja ei tule mitään ihmeellistä niin jatkan sitä joulukuunkin. Katsoisi sitten miten se vaikuttaisi painooni ja yleiseen olooni.
En kuitenkaan kerro tästä tipattomasta kenellekkään muulle kuin täällä vain. Eli jos se epäonnistuu, kukaan muu ei voi tulla aukomaan päätään.

Ja tiedän että se ei ole välttämättä jonkun mielestä kovinkaan kummoista olla kk tai jopa 2kk tipattomalla, minulle se on kuitenkin on iso juttu. Minulla on tullut juoda väh. 1 siideri tai pari lasia viiniä per päivä ja siksi onkin iso juttu minulle tehdä tällainen päätös. Toivon tukea.

Liikkeelle lähtö

Olen ylpeä itsestäni. Minulla on nyt taas pitkään ollut masennuskausia sillä tavalla, etten ole jaksanut tehdä mitään. En ole saanut aikaiseksi. Ei ole vain kiinnostanut. Edes hieman.
Ja nyt huomasin tämän olon osittain johtuneen eräästä minulle määrätystä lääkkeestä. Lääke on määrätty mielialan vaihteluihin ja sillä on unettava vaikutus. En syönyt sitä hetkeen, koska minulla ei sitä ole ollut ja nyt viime yönä otin yhden tabletin niinkuin minulle on määrätty. (Muiden peruslääkkeideni rinnalla siis) Ja joo, unta riittikin sitten 14tuntia. Heräsin kahdelta päivällä! Lisäksi huomasin oloni olevan aivan väsynyt, verrattuna siihen millaista se on ollut kun en ole syönyt tuota tiettyä lääkettä. Elikä päätin nyt lopettaa tuon lääkkeen syönnin, minulle se ei selvästtikkään sovi.
Ja tämän päätöksen tehtyäni, sain jopa potkittua itseäni niin paljon liikkeelle, että liityin kalorilaskuri.fi.hin. Pääsen sivulleni tosin sisään vasta ensi tiistaina, koska he tarkistavat vain viikon välein ketä on maksanut ja mitä. Sitä odotellessa. Sivustolla on siis ruokapäiväkirjaa sekä kalorilaskuria ym. Muuhun en vielä "ehtinyt" perehtymään. <- Tuonkin termin "ehtiä" käyttäminen pitäisi muuten lopettaa kokonaan näinä minun tekosyinäni.
Lisäksi olen tässä viikon verran kironnut mielessäni kun olen poikaystäväni kotona ollut, että kun on niin kylmä. En ole saanut asialle tehtyä mitään, koska olen vain selitellyt, että kohta kohta. Sitten se jää ja taas niiskutan. Tänään potkin kuitenkin itseäni perseelle ja sytytin takkaan valkean ja poltin jopa kaksi pesällistä.

Huomenna lähden kotiin joten katsoo miten tämä itseni perseelle potkiminen sujuisi sielä. No, rakastan kotikaupunkiani joten jos sitä jaksaisi sieläkin oikeasti jopa alkaa liikkua niin jos löytäisi sen rakkauden siihen liikkumiseenkin.

kuvottava läski

Sain viime yöllä kuulla mitä minusta puhutaan n.200km päässä kotoani.
Ystäväni selitti miten oli puhunut erään ystävänsä kanssa siitä millainen läski minusta on tullut. Miten ennen olin muodoton anorektikko ja nyt olen vain läski ja muodoton. Miten ystävälläni sentään on muodot. Ja minä tyhmä kun jo hetken aikaa olin ylpeä siitä miten minulla on vihdoin edes vähän tullut muotoja, rinnat ja perse vaikka muualla onkin aivan liikaa.
Nyt kuitenkin tajusin ettei niin ole. Koskaan. Koskaan en tule kelpaamaan.
Joko olen juuri muodoton anorektikko tai vastaava läski.
Viime yönä ennen kun nukahtamistani, viimeinen ajatukseni oli, että mun on PAKKO laihtua.


Huomenna alkaa dietti/yleisesti laihdutuskuuri piste.
Ei enää selityksiä.