Päivän thinspo: Majandra Delfino

Päivän thinspo: Kate Moss

Just the way you are

Avokin kanssa menee pitkästä aikaa hyvin.


Ollaan suunniteltu kaikkea yhteistä kivaa, mietitty joulun viettämiset yms yhdessä kerrankin!
Jopa seksi on pitkästä aikaa toiminut. Mistä olen todella tyytyväinen, koska se on itselleni ainakin hyvin tärkeää. Ei voi olla parisuhteessa, (ainakaan tämän ikäisenä) jos ei ole seksiä. Koska silloin se on vain hyvä kaverisuhde, ei parisuhde.


Olen senkin takia valtavan iloinen tästä positiivisempaan suuntaan menemisestä, sillä nyt on moni kaveripariskunta tästä ympäriltämme eronnut ja olen huomannut, että kun ne kaikki muutkin niin rupeaa itsekkin sitten ajattelemaan eroamista. Ja en halua erota. Kaikkea muuta.
Rakastan tota miestä ihan helvetisti.

Savage Garden - The best thing

"Never want to fly
Never want to leave
Never want to say what you mean to me
Never want to run
Frightened to believe
You're the best thing about me
Your'e the best thing about me


Sometimes I feel like
This is only chemistry
Stuck in a maze
Searching for a way to
Shut down, turn around
Feel the ground beneath me
You're so close
Where do you end?
Where do I begin?
Always pushing and pulling


Sometimes sanity
Takes vacation time on me
I'm in a daze
Stumbling, bewildered
North of gravity
And up in the stratosphere


You and I
Rollercoaster ride in love
You're the center of adrenaline
And I'm beginning to understand


Never want to fly
Never want to leave
Never want to say what you mean to me
Never want to run
Frightened to believe
You're the best thing about me


Walk on broken glass
Make my way through fire
These are the things I would do for love
Farewell peace of mind
Kiss goodbye to reason
Up is down


The impossible occurs each day
This intoxication thrills me
I only pray it doesn't kill me


Never want to fly
Never want to leave
Never want to say what you mean to me


Never want to run
Frightened to believe
You're the best thing about me
You're the center of adrenaline
And I'm beginning to understand
You could be the best thing about me
Never want to fly
Never want to leave
Never want to say what you mean to me


Never want to run
Frightened to believe
You're the best thing about me


You could be the best thing about me
You're the best thing about me
You could be the best thing about me
What if you're the best thing about me?
You're the best thing about me
You could be the best thing about me
You're the best thing about me


Never want to fly
Never want to leave
You're the best thing about me


Never want to run
Frightened to believe
You're the best thing about me"

I'll keep you my dirty little secret.

Tämän päivän aihe on pettäminen ja mikä lasketaan pettämiseksi.

Minulle alkoi taas tulemaan näitä peruskaveripyyntöjä ulkomaalaisilta, jotka eivät ole tottuneet blondeihin.

 Ja kun hyväksyin kaveripyynnöt ja aloimme kirjoitella ja viestien sävy alkoi muuttua pikku hiljaa likaisemmaksi, aloin miettiä pettämistä ja sitä mikä on YLEINEN käsitys aiheesta pettäminen. Mikä lasketaan pettämiseen? Sekö kun halaa toista? Sekö kun suukottaa toista?

 Sekö kun juttelee toisen kanssa? Vai onko pointtina vain se, että millainen kuva toiselle tulee asiasta? Mikä siinä pettämisessä onkaan se tarkoitus? Jokaisella meillä tietenkin on omat käsityksemme pettämisestä mutta olisi hauska tietää mikä onkaan se mikä tyyliin sanakirjassa määritellään pettämiseksi?

"hassut esineet illalla, päivän tarjoushinnalla" -klamydia-

Tajusin juuri, etten ole tännekkään hetkeen kirjoittanut. Kaikenlaista on jo ehtinyt viime kirjoituksen jälkeen tapahtua, mistäs sitä aloittaisi..

No siis koulu alkoi, ja sielä on sujunut ihan mukavasti. Tykkään tosta koulurakennuksesta ja jossain määrin jopa niistä opettajista. Luokkatovereiden lapsellisuuteen alkaa vain palaa hermot ja pahasti. Ei osata edes alkeellisempia käytöstapoja niin saa ihmettelemään, että millaisia ovat vanhemmat. Ja ahdistavinta on, että meidän luokalla suurin osa porukasta on entisiä tai nykysíä narkkareita. Ahdistaa huumeet ja niiden käyttäjät. Ja huomaa eräistä ihmisistä nimenomaan sen, että jotain on tullut vedettuä vähän liian kauan niin aivot ei vain toimi. Ja suoraan sanottuna vituttaa, kun itse sentään kykenen tajuamaan sen, että laukovat ehkä tyhmiä kommentteja tästä syystä jne mutta kun sitä ymmärrystä ei heru yhtään tähän suuntaan. Siis heidän on hyvin vaikeaa ymmärtää, että mä en jaksa aina vain kuunnella tollasta "huumeet on niin hyvästä"-propagandaa.

Syömiset on mennyt aivan perseelleen, paasto päiviä sillon tällöin, muuten suolaa liikaa KOKO AJAN, makeaa liikaa KOKO AJAN. Ei toimi. Joku ihme että, kun sain painon laskemaan tuossa koulun alussa  79kg niin nyt se taas on sitten 88kg!!! Tää on ihan sairasta kun saan tän painon pomppimaan edes takas kuukaudessa jopa kymmenen kiloa! Miten tää edes on mahdollista?????

Koulussa olen kuitenkin saanut käytyä ja olen yrittänyt aloittaa terveellisemmät elämän tavat, siis sillä tavalla että syön kuitenkin edes koulussa sen perus ruuan, että saisin siis muodostettua tämän perus ruokailu tavan: aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala. Ja tuo tuottaa kyllä niin paljon ongelmia..... Mutta jos olen tähän ikään mennessä osannut opettaa kroppani tälläisille tavoille, niin ei luulisi olevan mahdotonta opettaa toisille tavoille.. Vai?

http://www.youtube.com/watch?v=I6K9JqR9dVE
Artist: Oasis

Song: Dont Go Away

cold and frosty morning there's not a lot to say
about the things caught in my mind
and as the day is dawning my plane flew away
with all the things caught in my mind

and I don't wanna be there when you're coming down
and I don't wanna be there when you hit the ground



so don't go away
say what you say
but say that you'll stay
forever and a day in the time of my life
'cause i need more time
yes, i need more time, just to make things right

damn my situation and the games i have to play
with all the things caught in my mind
damn my education i can't find the words to say
about the things caught in my mind


and I don't wanna be there when you're coming down
and I don't wanna be there when you hit the ground

so don't go away
say what you say
but say that you'll stay
forever and a day in the time of my life
'cause i need more time
yes, i need more time, just to make things right

me and you what's going on?
all we seem to know is how to show the feelings that are wrong

so don't go away
say what you say
but say that you'll stay
forever and a day in the time of my life
'cause i need more time
yes, i need more time, just to make things right

and don't go away
say what you say
but say that you'll stay
forever and a day in the time of my life
'cause i need more time
yes, i need more time, just to make things right (x3)


so don't go away

Opiskelusta ja muusta

Olen niin poikki. Kirjaimellisesti poikki. Se siitä ilman lääkkeitä pärjäämisestä. Avokki menetti hermonsa, kun ei pysty nukkumaan mun vieressä kun riuhdon, potkin ja lyön yhtäkkiä unissani. Eikä meinaa saada mua hereil.. Että joo. Lääkkeiden kanssa ollessa ei sentää ollut painajaisia.

Koulussa on mennyt tähän mennessä ihan hyvin. Kaikkien muiden kanssa tulen tosi hyvin juttuun paitsi yhden joka on selkeästi niin lapsi henkisesti, että ei pysty ajattelemaan yhtään muita tai miten hänen tekonsa vaikuttavat muihin. No kukin tavallaan. Ja ehkä tämäkin ihminen tuosta vähän kasvaa. Ehkä. Meidän luokalla on yksi tyttö joka on selkeästi ihastunut muhun ja kokee oikeudekseen lääppiä koko ajan. Olenkin yrittänyt miettiä miten tehdä selväksi, että en ole kiinnostunut vaikka olenkin bi. En ymmärrä tuota tapaa, että vaikka paikalla olisikin kaksi biitä niin tarkoittaako se muka, että toisella on automaattisesti oikeus lääppiä toista? Huoh. Ihmiset.

Ensi viikosta pitäisi tulla kivempi kuin tästä tänään päättyvästä. Olis kaikkea kivaa tiedossa mutta jaksanko olla hereillä, se onkin toinen juttu.. :(

Aloitin koulupsykologilla muuten taas, se yrittää parantaa mut miasta ja muista huonoista tavoista puhumalla. Katsoo mitä tästä tulee.

Syksy

Ihanaa, kun syksy alkaa tulemaan taas selkeämmin. Moni valittaa siitä, kuinka se tulee taas liian aikaisin ja on niin synkkää ja märkää taas koko ajan. Ite olen ainakin koko kesän pukeutunut niin, että ennen lähtöä puenkin vahingossa liikaa vaatetta päälle -farkut, huppari/pitkähihainen paita ja alla ei muuta kuin rintsikat niin ei voi ottaa edes pois- ja tämä omalla tavallaan kertoo sen, että en tosiaan ole kesäihminen. Onneks se kesä kestää keskimäärin kuumimillaan noin kolme kuukautta, joten ei tarvitse kärsiä tukahtavasta kuumuudesta sen enempää.

Odotan syksyä myöskin siksi, että aloitan pitkästä aikaa opiskelun. Jännittää, osaanko mennä taas siihen opiskelurutiiniin mukaan, kaikkien näiden välivuosien jälkeen. Ja millaista porukkaa sielä on tällä kertaa. Ja että onko se sittenkään mun ala. Ja kaikkein eniten jännittää se, että pärjäänkö ilman lääkitystä.

Painajaisia on ollut vieläkin, kiitos erään kamaluuden, mutta muuten olen saanut oltua jopa.

Meillä on muuten avokin kanssa menossa todella huonosti. Tappelemme koko ajan milloin mistäkin ja huomaan korottavani ääntäni ja vetäväni riidan haastamis-sävyn heti mukaan tilanteeseen, kun huomaan, ettei hän ehdi kuunnella mitä sanon. Ennen menomme olivat yhdessä suunniteltuja, minne mennään, kenen kanssa ja milloin. Katsottiin tarkkaan, että molemmille sopii silloin, koska halusimme mennä yhdessä juhliin ja vastaaviin.

Nyt kesän aikana tilanne on kuitenkin paisunut siihen, että hän ryyppää kavereidensa kesken (eli siis miesten kesken) ja minä taas oman porukkani kanssa. Ilmoitamme vain toisillemme, että älä tule silloin ja silloin sitten kotiin, koska on tyttöjen/poikien ilta. Tai sitten vaihtoehtoisesti, kun olemme harrastaneet tätä sukulointia, niin olemme aina menneet yhdessä toistemme sukulaisille. Ei enää. Hän ilmoitti juuri, että voi hän kyl heittää minut sukulaisteni luo jos on itse vielä ajokunnossa, mutta häntä ei kiinnosta tulla sinne. Ja sama asenne minulla alkaa olemaan hänen sukulaisiaan kohtaan. Ja omalla tavallaan tämä ahdistaa todella paljon ja kutsunkin tätä tilaa mielessäni lopun ajaksi. En tiedä mitä teen, jos tämä kaikki päättyy.

"En pysty irti päästään/

Vaikken saa mitään tästä/
Haluun vaan rakastaa/
Ja olla onnellinen/


En pysty päästään irti/
Rakastan sua silti/
Halusin vaan kaiken kokea/
Nyt tiedän että rakkaus on sokea/
Amorin nuolet meidät valitsi/
yhteen yhteiseen eloon meidät kahlitsi/
sähän tiedät että rakkaus on sokea/
"Riskillä vaa", et muuten saa onnea/


entä jos kaikki hommat ei natsaa/
mutta haluan yrittää ja haluan jaksaa/
kulkea sun kanssa yhdessä polkua/
kunnes kuolema ovellemme kolkuttaa/

on ollu myös vaikeita aikoja/

tahdon silti pelkästään yhden vaimon ja/

rakastaa, nää oo niitä vastoinkäymisii?/

ku välillä alkaa olla mitta täysi nii/

yksin iltakävelyllä mietin suhdetta jälleen/

mutta taas kerran sen jälkeen/

astun ovesta sisään, ei täs oo järkee/

kuiskaan ainoastaan: "Oot mulle tärkee"/

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

"Voiko samalla rakastaa ja vihata?" - Extaasi-

Kuuntelin tänään meidän koneelta biisejä mitä avokki on ladannut netistä ja törmäsin extaasin viha ja rakkaus nimiseen kappaleeseen. Jotenkin tuon kappaleen idea "onko viha ja rakkaus sisaria? voiko samaan aikaan rakastaa ja vihata?" kolahti hyvin paljon. (Tuo pätkä soi siis heidän kertosäkeessään.)

Lääkkeiden vieroitusoireet on menneet pikkuhiljaa ohi, en tiedä onko lääkkeettömyydeen syytä vai jonkin asteisen vieroitusoireen syytä, mutta jatkuvia itkukohtauksia tulee vieläkin. Luin lehdestä otsikon jostain siskoksista ja päädyin parkumaan. Avokki katto vähä pitkää, et mikäs sul tuli. Hyvä siin sit selittää, et en mä tie mikä on ku toi otsikko aiheutti tän parkumisen..

Oon käynyt nyt joka päivä uimassa pari kertaa ja nyt alotan ensi viikolla pyöräilyn pitkästä aikaa niin, että suunnitelmissa on ainakin arkena polkea kymmenen kilsaa päivässä. Toivottavasti saan aikaiseksi sen ja ei tule sään puolesta ongelmaa. Kyllä tämä tästä. MINÄHÄN TEEN SEN! LAIHDUN!!

Kuumuus

Yö tuli sitten vietettyä sairaalassa. Ambulanssi haki mut kuulemma joskus kolmen aikaan sairaalaan, koska sain paniikkikohtauksen painajaisten ja kuumuuden takia. Muistan itse vain, että en pystynyt hengittämään enkä nielemään. Olin kuulemma päässyt kunnolla myös kuivumaan.

Tähän kuumuuteen alkaa menemään niin hermot, tuntuu etten päivälläkään pysty hengittämään. Pelottaa käydä taas illalla nukkumaan. En halua taas joutua sairaalaan. Avokki vain ei osaa hoitaa tilannetta muuten niin pakkohan siinä on apua pyytää.
Pitäisi varmaan aloittaa jälleen lääkkeet. En vain taas haluaisi.

Tänään olemme menossa mökille uimaan ja saunomaan. Muut siis saunovat ja uivat normaalisti, itse uin taas varmaan t-paidassa ja uikkareissa, hävettää kroppani. Enkä varsinkaan suostu menemään saunaan muiden kanssa, kun olen näin iso. Hävettää vain liikaa.

Mutta nyt lähden vetäämään liikunta vaatteet päälle ja lähden pyöräilemään. Pakko mikä pakko. Ja ehkä ulkona olisi helpompi hengittää, kun sielä tuulee kuitenkin.

Daisy De La Hoya

Päivän thinspona mulle Daisya. Nätti tyttö, kiva kroppa, silikoonit vähän liian isot. Haluaisin itse kuitenkin tuon tyyppisen kropan. Eli sellaisen kun barbiella, pieni vyötärö, kunnon kokoiset rinnat ja lantio ja pienet sirot jalat. Niin ja tuo Daisyn tyyli muutenkin! Rokki tukka ja kunnon meikit ja rokki vaatteet, aah<3
Niin ja juu, tiedän, että hän on joissain kuvissa "hieman" horahtavan näköinen, so what?

Katsoin muuten hassun ohjelman missä esiintyi malli Bar Refaeli, onko tuttu? No kuitenkin, ohjelmassa muutettiin barbin mittakaava ihmisen kokoiseksi ja siinä todettiin, että tämä malli Bar Refaeli on pituudeltaan ja kroppansa koolta melkein samaa kokoa kuin barbi olisi ihmisenä, wau. Olen kateellinen! Nyt kuitenkin Daisya!

Alan olemaan aivan sekaisin. Lääkkeeni loppuivat noin viikko sitten ja nyt menty ilman niitä. Syy tähän ihan vain oma laiskuus ja se, ettei ole rahaa maksaa niitä vaikka olisikin resepti.
En ole ennen nyt sen jälkeen, kun lääkkeet lopetin, ollut ilman niitä ja alan huomaamaan jo joitan ns. vieroitusoireita. En tiedä ovatko nämä vieroitusoireta virallisesti vai mitä mutta lääkkeiden lopetuksen jälkeen nämä alkoivat pikku hiljaa joten?

Oloni on tuskainen, ahdistaa koko ajan. Tärisen tajuamatta sitä aina edes itse heti. Vaikea hengittää ilman astmapiipun apua. Hermot menee saman tien, kun yritän jotain tehdä. En pysty keskittymään ja sen kyllä huomaa. Jo tätä tekstiä kirjoittaessani olen joutunut pitämään kolme taukoa, jotta pystyn jatkamaan. Jotenkin tuntuu, että aivot vain ei toimi.

Mulle kovasti sanottiin, että nää lääkkeet mitä syön, ei aiheuta riippuvuutta jne. En sitten tiedä mistä muusta tuo kaikki voi johtua jollei lääkkeiden lopetuksesta. Lääkkeitä oli kuitenkin paniikkihäiriöön, syömishäiriöön, vakavaan masennukseen, sekä unilääkkeet päälle.

Liikkuakin pitäisi, hienot kesäkelit kuitenkin vihdoinkin mutta, jotenkin vain tässä olossa ei saa aikaiseksi. En uskalla lähteä polkemaan saati lenkille kun pelkään, että saan jonkun kohtauksen kesken matkan ja en pysty hengittämään ja tuuperrun jonnekkin kadulle. Tai sitten tämä on taas niitä kuuluisia tekosyitä. Miksi itseään on niin vaikeaa ottaa niskasta kiinni? Vai onko se sittenkin merkki siitä, että en todellisuudessa halua laihtua? Tai ainakaan tarpeeksi, kun en ole valmis tekemään asioita sen eteen, jotta laihtuisin?

Juhannus

Hyvää juhannusta teille lukijat!

Päädyin itse taas kerran siihen tilanteeseen, että katsoin itseäni peilistä ja tajusin miten lihava olen. Paino oli tänään n.86kg ja voi luoja, että nuo kilot on alkanut yhtäkkiä taas kertymään naamaan. Musta yritettiin ottaa juhannus kuvaa tänää ulkona ja jengi ihmetteli, et ku helvetti ei vaan onnistu.. no en tajunnut syystä kuvien epäonnistumiseen ennen kuin katsoin kuvia. Ja jäätävä läskihän niistä kuvista kurkkasi, herran "jumala" sitä kasvojen läskiä. AHDISTAA.

Onko vinkkejä miten hankkiutua naamaläskistä eroon??

Uus alku

"Aina puhun muutoksesta nyt vaan sanoista tekoihin

pyydän anteeks ku niin kauan vaan sekoilin

luominen muka alentaa, huominen lupaa parempaa

kun kaikki vaan masentaa, pitää päämäärät tarkentaa

harppaan ongelmast toiseen, mut niist selvii

ei niin et jokases umpikujas päin seinii
usko paremmasta, ainoo mihin uskoo
huomen viimestää selvii mihin must on
mut mitää ei saa ilmseksi, kaikki voi muutttuu todeksi
pitää venaa et tääkin päivä vielä kääntyy huomiseksi

"sun pitää mennä nyt heti" huomenna meen
"sun pitää tehdä nää heti" huomenna teen
venaan huomista

täks illaks.. kaikki huolet veks

tääkin päivä muuttuu huomiseks

täks illaks..kaikki huolet veks

sun haaveet kaatuu, mut mun haaveet lentää pilvis
eilinen painettu filmiks huomist ootan pilke silmis
fiilis siit et jaksaa viel skarppaa
fiilis että jokanen päätös tehtävä tarkkaa
on tavotteita mut aikooko tosissaan ne toteuttaa

sun pitää ottaa eikä jäädä odottaaa, ni se on vaa

aha, tikku taas neuvoo vaik ei ite muita kuuntele
mitä vaan tuun tekee, älä perää huutele
ei enää aikaa nähdä frendei aikaa ottaa iisist
elämäs muuttunu niin moni asia ja fiilis
silti tunne et elämäst viel tärkein puuttuu
aika ottaa ittee niskast kii, huomen aijon muuttuu
kertsi

oon luvannu muuttuvani ihan liian monesti

mitää ei tapahdu nopeesti, mul on aikaa vastaan testi

itteeni vedättäny, ei kukaan mua oo herättäny

ja nyt oon todellisuuden tajun menettäny

tulevaisuus ei valosa, jos sama tahti jatkuu

mut ei aikomustkaa kattoo mihin astuu

oon tottunu pelkää, tottunu ottaa selkää

mut neuvoo en oo tottunu ottaa yhtään keltää

mitä huominen tuo tullessaan? tuskin tuun yllättyy
mut huominen tulee se on vaan pakko hyväksyy
sä sanot tietäväs paremmin vaik et mua tunne
huomen skarppaan mul on sellanen tunne

kertsi"
Helpus - Huomenna

Toi biisi kertoo niin hyvin sen mitä mun pitää tehdä. Huomenna se alkaa. Ja loppuu tää sekoilu. Piste. Asiasta ei keskustella sen enempää. Sen muutoksen on tapahduttava nyt, koska myöhemmin on myöhästä. Mä en todellakaan halua muuttua sellaseks mitä ne on esim siinä jenkkilän suurin pudottaja-kisas. Propsit tosin niil et ne uskaltaa mennä tollaseen ohjelmaa ja näyttää mite läskei ne on, itestä ei siihen olis. Mut niin, mä en halua muuttua sellaseks 120kg naiseks joka ei pysty kunnolla edes kävelee. Ja asialle on helpompi pistää piste tässä vaiheessa kuin vasta sit sillo 120kgsena.

Ennen tota päätöstä tutkin jääkaapin sisältöä ja mietin et mitä söis välipalaks. No kaapistahan löyty arlan kermajuustoa (mahdollisimman rasvaista!) ja maksamakkaraa sekä ruohosipuli tuorejuustoa. Ja siitä sit kaapimaan puolet tuorejuustopurkin sisällöstä (oli jo puolillaan) kahden pienen ruisleivän päälle, samoin kuin kauhea läjä maksamakkaraa ja joku about 10 siivua juustoa. Ja juotavaks puoli litraa appelsiinimehua.

Ja tämän kaiken syötyäni radiosta soi toi Helpuksen biisi ja sit se vaan kolahti. Pahemmin kuin taas hetkeen.
Tähän on pakko tulla muutos. Nyt on helvetin huono olo tuosta ruokailusta, oksettaa ja närästää. Mutta päätin, et lopetan ton mia touhun, siitä on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä, en ole sen avulla laihtunut yhtään joten turhaa. En vain tiedä tapahtuuko sekään ihan vain sormia napsauttamalla se lopettaminen mutta ainakin yrittää vois. Niin takas tohon tän hetkiseen oloon, et tekis niin mieli mennä oksentaa, tunnen jo miten mun kroppa rupee jo työntää tota ruokaa tuolta vatsasta takas ylös, mut ei. Ei nyt. Ei tänään. Ei ehkä koskaan enää.

Ja päivän porsasteluista.

Eilisen blogikirjoitukseni jälkeen päätin, että menen aikaisin nukkumaan jotta herään tänään aikaisin ja reippaana lähteäkseni ulkoilemaan. No aikaisinhan minä sinne sänkyyn menin mutta loppu tulos oli, että alkoi paino ahdistaa niin väänsin naamaani paketillisen jotain ihme suklaahippukeksejä. YÖK.

Tämän jälkeen olo oli tietenkin vielä ahdistavampi ja yritin mennä oksentamaan mutta avokki huomasi käytökseni ja seurasi taas perässä. Kirosin siinä sitten hiljaa mielessäni ja kävin nukkumaan vedet silmissä.

Tämä aamu sitten alkoi ihan yhtä heikosti huonosti nukutun yön jälkeen.

Aamupalaksi samallainen paketillinen keksejä kuin iltapalaksi. Ja ensin kyytipojaksi vettä (helpottaa mulla oksentamista) mutta kun sekään ei riittänyt, hipsin avokin viinakaapille ja aloin vetämään lonkeroa nassuuni. Niille tiedoksi, jotka eivät pahemmin oksenna:juomat jotka sisältävät poreita on helvetin vittumaista mennä oksentamaan.

Nyt istun koneella ja angstaan bikinit päällä jotta tajuaisin miten lihava oikeasti olen ja mitä kaikkea tälle kaikelle voisikaan todella tehdä. Ellette muuten sattuneet tietämään, tämän kokoiselle ihmiselle EI sovi bikinit! Ja vielä tiedoksi: punkero lollo kuvassa en siis ole minä vaikka tuolta kyllä tuntuukin.