Juhannus

Hyvää juhannusta teille lukijat!

Päädyin itse taas kerran siihen tilanteeseen, että katsoin itseäni peilistä ja tajusin miten lihava olen. Paino oli tänään n.86kg ja voi luoja, että nuo kilot on alkanut yhtäkkiä taas kertymään naamaan. Musta yritettiin ottaa juhannus kuvaa tänää ulkona ja jengi ihmetteli, et ku helvetti ei vaan onnistu.. no en tajunnut syystä kuvien epäonnistumiseen ennen kuin katsoin kuvia. Ja jäätävä läskihän niistä kuvista kurkkasi, herran "jumala" sitä kasvojen läskiä. AHDISTAA.

Onko vinkkejä miten hankkiutua naamaläskistä eroon??

Uus alku

"Aina puhun muutoksesta nyt vaan sanoista tekoihin

pyydän anteeks ku niin kauan vaan sekoilin

luominen muka alentaa, huominen lupaa parempaa

kun kaikki vaan masentaa, pitää päämäärät tarkentaa

harppaan ongelmast toiseen, mut niist selvii

ei niin et jokases umpikujas päin seinii
usko paremmasta, ainoo mihin uskoo
huomen viimestää selvii mihin must on
mut mitää ei saa ilmseksi, kaikki voi muutttuu todeksi
pitää venaa et tääkin päivä vielä kääntyy huomiseksi

"sun pitää mennä nyt heti" huomenna meen
"sun pitää tehdä nää heti" huomenna teen
venaan huomista

täks illaks.. kaikki huolet veks

tääkin päivä muuttuu huomiseks

täks illaks..kaikki huolet veks

sun haaveet kaatuu, mut mun haaveet lentää pilvis
eilinen painettu filmiks huomist ootan pilke silmis
fiilis siit et jaksaa viel skarppaa
fiilis että jokanen päätös tehtävä tarkkaa
on tavotteita mut aikooko tosissaan ne toteuttaa

sun pitää ottaa eikä jäädä odottaaa, ni se on vaa

aha, tikku taas neuvoo vaik ei ite muita kuuntele
mitä vaan tuun tekee, älä perää huutele
ei enää aikaa nähdä frendei aikaa ottaa iisist
elämäs muuttunu niin moni asia ja fiilis
silti tunne et elämäst viel tärkein puuttuu
aika ottaa ittee niskast kii, huomen aijon muuttuu
kertsi

oon luvannu muuttuvani ihan liian monesti

mitää ei tapahdu nopeesti, mul on aikaa vastaan testi

itteeni vedättäny, ei kukaan mua oo herättäny

ja nyt oon todellisuuden tajun menettäny

tulevaisuus ei valosa, jos sama tahti jatkuu

mut ei aikomustkaa kattoo mihin astuu

oon tottunu pelkää, tottunu ottaa selkää

mut neuvoo en oo tottunu ottaa yhtään keltää

mitä huominen tuo tullessaan? tuskin tuun yllättyy
mut huominen tulee se on vaan pakko hyväksyy
sä sanot tietäväs paremmin vaik et mua tunne
huomen skarppaan mul on sellanen tunne

kertsi"
Helpus - Huomenna

Toi biisi kertoo niin hyvin sen mitä mun pitää tehdä. Huomenna se alkaa. Ja loppuu tää sekoilu. Piste. Asiasta ei keskustella sen enempää. Sen muutoksen on tapahduttava nyt, koska myöhemmin on myöhästä. Mä en todellakaan halua muuttua sellaseks mitä ne on esim siinä jenkkilän suurin pudottaja-kisas. Propsit tosin niil et ne uskaltaa mennä tollaseen ohjelmaa ja näyttää mite läskei ne on, itestä ei siihen olis. Mut niin, mä en halua muuttua sellaseks 120kg naiseks joka ei pysty kunnolla edes kävelee. Ja asialle on helpompi pistää piste tässä vaiheessa kuin vasta sit sillo 120kgsena.

Ennen tota päätöstä tutkin jääkaapin sisältöä ja mietin et mitä söis välipalaks. No kaapistahan löyty arlan kermajuustoa (mahdollisimman rasvaista!) ja maksamakkaraa sekä ruohosipuli tuorejuustoa. Ja siitä sit kaapimaan puolet tuorejuustopurkin sisällöstä (oli jo puolillaan) kahden pienen ruisleivän päälle, samoin kuin kauhea läjä maksamakkaraa ja joku about 10 siivua juustoa. Ja juotavaks puoli litraa appelsiinimehua.

Ja tämän kaiken syötyäni radiosta soi toi Helpuksen biisi ja sit se vaan kolahti. Pahemmin kuin taas hetkeen.
Tähän on pakko tulla muutos. Nyt on helvetin huono olo tuosta ruokailusta, oksettaa ja närästää. Mutta päätin, et lopetan ton mia touhun, siitä on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä, en ole sen avulla laihtunut yhtään joten turhaa. En vain tiedä tapahtuuko sekään ihan vain sormia napsauttamalla se lopettaminen mutta ainakin yrittää vois. Niin takas tohon tän hetkiseen oloon, et tekis niin mieli mennä oksentaa, tunnen jo miten mun kroppa rupee jo työntää tota ruokaa tuolta vatsasta takas ylös, mut ei. Ei nyt. Ei tänään. Ei ehkä koskaan enää.

Ja päivän porsasteluista.

Eilisen blogikirjoitukseni jälkeen päätin, että menen aikaisin nukkumaan jotta herään tänään aikaisin ja reippaana lähteäkseni ulkoilemaan. No aikaisinhan minä sinne sänkyyn menin mutta loppu tulos oli, että alkoi paino ahdistaa niin väänsin naamaani paketillisen jotain ihme suklaahippukeksejä. YÖK.

Tämän jälkeen olo oli tietenkin vielä ahdistavampi ja yritin mennä oksentamaan mutta avokki huomasi käytökseni ja seurasi taas perässä. Kirosin siinä sitten hiljaa mielessäni ja kävin nukkumaan vedet silmissä.

Tämä aamu sitten alkoi ihan yhtä heikosti huonosti nukutun yön jälkeen.

Aamupalaksi samallainen paketillinen keksejä kuin iltapalaksi. Ja ensin kyytipojaksi vettä (helpottaa mulla oksentamista) mutta kun sekään ei riittänyt, hipsin avokin viinakaapille ja aloin vetämään lonkeroa nassuuni. Niille tiedoksi, jotka eivät pahemmin oksenna:juomat jotka sisältävät poreita on helvetin vittumaista mennä oksentamaan.

Nyt istun koneella ja angstaan bikinit päällä jotta tajuaisin miten lihava oikeasti olen ja mitä kaikkea tälle kaikelle voisikaan todella tehdä. Ellette muuten sattuneet tietämään, tämän kokoiselle ihmiselle EI sovi bikinit! Ja vielä tiedoksi: punkero lollo kuvassa en siis ole minä vaikka tuolta kyllä tuntuukin.

"Mikään ei saa mua luovuttaa"

Toi biisi on jäänyt jostain syystä soimaan päähän. Sehän on siis Cheekin Kaikki hyvin, ellette tunnistanut.

Tässä on alettu taas vähän paremmin voimaan ja siitä syystä ajattelin, et olis aika ehkä alkaa yrittää saada taas tää elämä oikeeseen suuntaan kulkemaan. En saanut työtä, jossa olin haastattelussa. Olin kuulemma liian ahdistunut, että ajattelivat etten sovi sinne, ainakaan vielä. Ja tottahan se on, ahdistus ja masennus on ollut taas suuressa osassa päiviäni, mutta voiko toisaalta ihmetelläkään, kun miettii mitä hetki sitten tapahtui.

Kuitenkin, tuosta eräästä asiasta ei pitänyt tämän kirjoitukseni taas kertoa, vaikka ko. ihminen sen ansaitsisikin.

Nyt kun on kesä tullut, olen yrittänyt alkaa taas jaksaa lenkkeillä. Polvi ei vaan siitä taaskaan tykkää. Hmph. En tiedä auttaisiko paremmat kengät siihen vai ei. Vanha kunnon rasitusvamma sieltä vaan muistuttaa aina olemassaolostaan. Lääkäri sano tuohon polveen viitaten, että kannattaisi harkita ihan vain kävelemistä tai pyöräilyä. Ei mitään urheilulajia missä saa juoksennella edes takaisin tai hyppelehtiä. Harmittaa hyvin paljon se, kun nyt kesällä on ystävieni lapset kovasti hinkuneet trampoliinille tai hippaa leikkimään mua mukaan. Ja yritäppä siinä sitten selittää, että kun tädin polvi on vähän rikki niin lääkäri on kieltänyt tuollaisen kaiken.

Sama juttu kuulemma rantalentopallossakin ja vastaavissa, että ei suositella. Eli kaikki kiva mitä voisi kesällä ryhmässä harrastaa on kiellettyä. Nauti siinä sitten kesästä ja yritä saada kroppa kuosiin.
Mutta niin, onneksi saan tuota pyöräilyä harrastaa niin paljon kun sattuu huvittamaan.

Painan tällä hetkellä päälle 87kg. Ja tuo on nyt siis se mikä on pakko saada muuttumaan. Painoindeksi kohonnut nyt 31,5. AUTS.  Tarvitsee tässä nyt ihan tosissaan saada tämä kroppa edes siihen malliin, et tunnen jotain tässä elämässäni hallitsevani.

Päätinkin palauttaa tuonne sivupalkkiin sen painokäyrän, minkä jossain välissä poistin. Ja päivitän siihen ainakin näin ensialkuun niin joka kuukausi painon, ehkä se helpottaa kun teille julkisesti kerron sen painoni niin en keksi niin helposti niitä tekosyitä olla liikkumatta.

Kun olen ollut masentunut nyt niin on noita bulimia-kausia ollut taas enemmän. Melkein päivittäin. Kallistuisi edes sinne anoreksian puolelle vähän enemmän niin ei ainakaan tulisi niin paljon noita bulimia oireita. Ja paino nousisi noin hysteerisesti taas.

Päiväni tsempparina muuten Gemma Ward, todella kaunis nainen, ja teidänkin iloksi hänestä joitan kuvia.