Huoh. Joo, tipattomuus meni miten meni. Eli päi helvettiä. Ikävä kyllä. Juoppo mikä juoppo. *syvä huokaus*
Oon nähnyt kyl taas niin mielenkiintoisia unia, taas unissa taistellut kaikkea mahdollista vastaan. Huoh. En käsitä miksi, silloin harvoin kuin mun pää antaa mun levätä, niin miksi taistelen unissakin? Miksen voi edes antaa 2tuntia vuorokaudessa levätä?
Minulle ihmetellään usein sitä, miksi en liiku. Miksi en käy 7x viikossa juoksemassa jne. En kehtaa sanoa, että koska olen väsynyt. Koska en saa päältäni rauhaa edes yöllä, niin en pysty päivisin laittamaan itseäni liikkumaan. Vaikka tiedän, että se olisi hyvä. Ja tekisi minulle kaikin puolin hyvää. Kun vaan en oikeasti jaksa. Normaalisti ihmiset lepäävät, kun käyvät nukkumaan. Minä vain en lepää. Sama ongelma ollut viimeiset 6vuotta. En vain pysty nukkumaan. Normaalisti.
Vaikka syön unilääkkeitä ym lääkkeitä päivittäin, en vain PYSTY lepäämään. Nukun kyllä. Se ei ENÄÄ ole ongelma. Ei sen jälkeen kun lääkkeet sain. Se vain, että painajaiset ovat vain taas kerran pahentuneet. Ja lääkkeiden annostusten muuttaminen ei vain auta. Vaikka lääkärit väittää, että otat enemmän tai vähemmän tätä ja tätä lääkettä niin mieli pystyy rauhoittumaan. Mutta kun ei se rauhoitu. Ei sitten millään. Ja terapiaa on yritetty jo. Vaikka minkä tyylistä terapiaa. Mutta kun pää ei asetu niin ei. Ja en ymmärrä MISSÄ on vika! En vain jaksa!
Välillä on niitä kausia kun kaikki sujuu. Ihan oikeasti jopa sujuu. Saan nukuttua ja päivisin sujuu asiat. En tiedä miksi en saa ylläpidettyä tätä tunnetta. Päässä vain napsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti