Turhauttaa taas elämä.
Turhauttaa se kun ihmiset jotka on tuntenut mutkin joku 10v ja ei vieläKÄÄN tunne mua sen vertaa et tietäis et miten reagoin mihinkin.
Tänään perheeni käänsi minulle taas selkäni. Taas. Leijonakuningas sitä opetti, et "kun maailma kääntää selkänsä sinulle, sä käännät selkäsi maailmalle." Tien ton ja saarnaan tosta muille, mut en osaa itse elää tuon ohjeen mukaan. Elän enemmän sen ohjeen mukaan, että tee niin muille kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Mun tietääkseni toi on muuten suora lainaus raamatusta. Mut niin, vaik mun perheeni tuntuu kääntävän selkänsä mulle koko ajan, en osaa pettää heitä. En halua niiden pettävän mua niin en siksi halua pettää niitä myöskään. Tiedättekö mitä meinaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti