"Olemme mitä valitsemme olevamme." -tuntematon-
Vuoden 2010 lupauksiani:
*En anna enää ihmisille mahdollisuutta, jotka ovat minua jo useampaan otteeseen loukanneet.
Tämä päivä päättyi taas itkemiseen, kun petyin rikottuihin lupauksiin.
*Rajoitan alkoholin käytön kahteen kertaan viikossa. On tilanne mikä tahansa.
*Laihdutan vähintään puoli kiloa viikossa, ensimmäisen vuoden puoliskon ajan. Pakotan itseni liikkumaan. Pakotan itseni elämään ja liikkumaan taas niinkuin ennen.
Ennen liikuin päivässä 20 000 askelta ja lisäksi pyöräilin päivittäin väh. 5km. Enkä syönyt pahemmin mitään. Tällaiseen elämään haluaisin takaisin.
Kuulostaa miten naurettavalta tahansa. Haluaisin alkaa taas liikkumaan. Että elämässä olisi syy miksi herätä aamuisin. Miksi lähteä sängystä liikkeelle ja ulos. Niinkuin esim ala- ja yläasteella oli. Että oli pakko nousta aamulla ja lähteä kouluun, kouluun lähties tuli liikuttua. Sanoin koulussa. Kaipaan sitä että kun kouluun oli vielä kiva mennä. Kun ei ahdistanut koko ajatus koko koulusta. Kun vielä oli kavereita kaikkialla. Tuntuu että puolet elämästäni on hävinnyt johonkin ja nyt taistelen niistä pienistä muruista jotka on vanhaa ja tuttua. Jolloin olin onnellinen.
*Joten yksi lupaus mitä aion elämässä lisäksi tehdä on että mä ajan elää omaa elämää. En valita vaikka muut olisivatkin kaikkia päätöksiäni vastaan. Tärkeintä on että MINÄ OLEN ONNELLINEN. Silloin osaan tehdä myös muut läheiseni onnelliseksi.
*Alan elämään taas. Vaati se sitten mitä tahansa, sitä alan kuitenkin taas pitkästä aikaa tehdä. Keskityn edes hetken siihen, että olen minä. Pitkästä aikaa.
*Yritän lakata elämästä ja hoitamasta muiden asioita. Enhän minä osaa omiakaan asioitani hoitaa joten miten voisin yrittää auttaa todella muiden asioiden hoidossa.
En nyt muista mitä muita lupauksia mun piti tehdä. Käyn lisäämässä niitä jos jotain tulee mieleen.
Yksi lukijoistani on poistunut. En tiedä miksi mutta kai johtui siitä etten ole tarpeaksi mielenkiintoinen. Surullista mutta ehkä hän oletti tekstieni olevan enemmän angstia siitä kun kaikki menee pieleen tai jotain.
No kuitenkin nyt olisi tavoite saada siihen ettei olisi enää syytä angstata siitä kuinka perseestä kaikki on ja miten en osaa mitään.
Minähän osaan. Minähän pystyn.
Olisi kiva jos joku teistä lukijoista tai satunnaisista lukijoista uskoisi näihin kanssa. Tarvitsisin tukea että onnistun päätöksissäni. Apua?
tiistai 29. joulukuuta 2009
maanantai 21. joulukuuta 2009
Anna lapselle tipaton joulu.
Olen jo useamman vuoden asunut poissa perheeni luota. Asuessani vanhempieni luona, he molemmat kärsivät alkoholismista ja oikeastaan kärsivät tai siis sairastavat sitä edelleen. Olen yrittänyt irroittaa itseni tästä kaikesta. Etten stressaisi ja olisi niin huolissani heistä, kun tiedän etteivät osaa olla juomatta. Isäni kuitenkin oli tipattomalla tässä jo useamman kuukauden, mutta nyt kun puhuin äitini kanssa, sain kuulla isän taas ratkenneen juomaan. YLLÄTYS YLLÄTYS.
Jostain syystä en jaksa enää edes yllättyä tuosta. Enemmän yllätyn jos he eivät joisi.
Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että pikkusiskoni asuu vielä kotona. Lisäksi perheessämme on kolme koiraa. Olen äärimmäisen huolissani siitä, millainen joulu perheelleni jälkeen tulee, kun vanhemmat ovat vain humalassa. Äitini ei ehkä niin pahasti ole mutta, todennäköisesti hän on taas niin lääkkeissä, että herää joskus klo.16-17 aikaan ja alkavat sitten isän kanssa sähläämään.
"Älä juo tota juttuu,
Kun mä nään mitä sä teet muhun sattuu.
Ei ei älä juo unta juttuu,
Kun mä nään miten sä meet muhun sattuu.
Kun sä et tiedä mitä on kohtuus.
Vedät sitä niinku viimeistä lohtuus..
.. Jollet osaa ajaa,
Älä hyppää rattiin.
Jollet osaa uida,
Älä mene mereen.
Jukka-poika hakkaa tän nyt sun kalloon:
Jollet osaa juoda,
ÄLÄ TARTU PULLOON!"
-Soul captain band: älä juo tota juttuu-
Alkoholitonta ja mukavaa joulua kaikille. Ottakaa rauhallisesti.
Jostain syystä en jaksa enää edes yllättyä tuosta. Enemmän yllätyn jos he eivät joisi.
Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että pikkusiskoni asuu vielä kotona. Lisäksi perheessämme on kolme koiraa. Olen äärimmäisen huolissani siitä, millainen joulu perheelleni jälkeen tulee, kun vanhemmat ovat vain humalassa. Äitini ei ehkä niin pahasti ole mutta, todennäköisesti hän on taas niin lääkkeissä, että herää joskus klo.16-17 aikaan ja alkavat sitten isän kanssa sähläämään.
"Älä juo tota juttuu,
Kun mä nään mitä sä teet muhun sattuu.
Ei ei älä juo unta juttuu,
Kun mä nään miten sä meet muhun sattuu.
Kun sä et tiedä mitä on kohtuus.
Vedät sitä niinku viimeistä lohtuus..
.. Jollet osaa ajaa,
Älä hyppää rattiin.
Jollet osaa uida,
Älä mene mereen.
Jukka-poika hakkaa tän nyt sun kalloon:
Jollet osaa juoda,
ÄLÄ TARTU PULLOON!"
-Soul captain band: älä juo tota juttuu-
Alkoholitonta ja mukavaa joulua kaikille. Ottakaa rauhallisesti.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
"Kumpi meistä on vahvempi - minä vai ne ikävät muistot joita kannan mielessäni?"
-Marja-Leena Lempinen: punainen lumme-
Tänään on taas alkanut menneisyys ahdistamaan. En jotenkin ymmärrä sitä, kun muut jotenkin tuntuu selviävän niistä demoneistaan. Siis käytyään omat taistelunsa asiaan liittyen, mutta kuitenkin selviävät niistä niin, etteivät ne palaa ennen kuin jotain vastaavaa tapahtuu uudestaan. Miten he onnistuvat tässä? Vai esittävätkö he vain? Vai olenko minä ainoa pipipää, kun ei osaa menneisyydestään päästää irti niin, että asioista selviäisi?
Haluaisin alkaa harrastaa taas valokuvausta. Yritin ottaa pari yötä sitten kuvia metsästä jossa katuvalot loivat lumeen kauniita varjoja.
Eihän niistä sitten oikein mitään tullut. Ostin alle vuosi sitten uuden kameran, johon olen muuten ollut täysin tyytyväinen. Ihmisistä ja eläimistä on saanut aivan loistavia kuvia, missä tahansa valossa. Jotenkin oletin silloin, että se toimisi luonnossa.
En sitten tiedä jos en osannut *mukamas* oikeaa salamaa valita tai jotain mutta kuitenkin. Haluaisin kunnon kameran näin ollen, tai ainakin kameran jota jaksaisin opetella käyttämään kunnolla.
"Lutunen oli sanonut, ettei uskaltaisi asettaa itseään alttiiksi keskustelupalstoilla samoin kuin hän. Se ei tiennyt, että hän pingotti paljon enemmän kavereiden seurassa. Mitä vähemmän ne tiesivät, sitä vähemmän ne pystyivät satuttamaan. Nettituttavuuksille voi olla kaukaa oma itsensä, niitä ei tarvinnut päästää kosketusetäisyydelle."
Tämäkin lainaus on samasta kirjasta kuin tuolla tekstini alussa oleva. Eli Marja.Leena Lempisen kirjasta nimeltä punainen lumme. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta.
Huomasin tässä myös, että olen hirveän huolissani ystävistäni, jotka tunnen vain netin kautta. Monella heistä on nyt joulun alla tullut ero pitkäaikaisistakin suhteista. Erään kihlattu mm jätti hänet tekstiviestillä. Sormus tulee kuulemma postissa perästä. Ahdistaa heidän puolestaan ja haluaisin auttaa heitä jos vain voin. Silti olen tyytyväinen, että tunnen heidät vain netin kautta, että he eivät tarkkaa osoitettani tiedä ja voi näin ollen tulla lohdutusta hakemaan ihan face-to-face.
Netissä voin heitä lohduttaa, mutta jos he sanovat jotain outoa tai jotain mihin en osaakkaan vastata, voin vain poistua paikalta. Kaikki tuttuni tekevät sitä, siis etteivät sano jos lähtevät netistä kesken juttelun ja itse inhoan sitä kun jää itse sitten langoille huhuilemaan. Tämä paha tapa on kuitenkin tarttunut minuunkin.
-Marja-Leena Lempinen: punainen lumme-
Tänään on taas alkanut menneisyys ahdistamaan. En jotenkin ymmärrä sitä, kun muut jotenkin tuntuu selviävän niistä demoneistaan. Siis käytyään omat taistelunsa asiaan liittyen, mutta kuitenkin selviävät niistä niin, etteivät ne palaa ennen kuin jotain vastaavaa tapahtuu uudestaan. Miten he onnistuvat tässä? Vai esittävätkö he vain? Vai olenko minä ainoa pipipää, kun ei osaa menneisyydestään päästää irti niin, että asioista selviäisi?
Haluaisin alkaa harrastaa taas valokuvausta. Yritin ottaa pari yötä sitten kuvia metsästä jossa katuvalot loivat lumeen kauniita varjoja.
Eihän niistä sitten oikein mitään tullut. Ostin alle vuosi sitten uuden kameran, johon olen muuten ollut täysin tyytyväinen. Ihmisistä ja eläimistä on saanut aivan loistavia kuvia, missä tahansa valossa. Jotenkin oletin silloin, että se toimisi luonnossa.
En sitten tiedä jos en osannut *mukamas* oikeaa salamaa valita tai jotain mutta kuitenkin. Haluaisin kunnon kameran näin ollen, tai ainakin kameran jota jaksaisin opetella käyttämään kunnolla.
"Lutunen oli sanonut, ettei uskaltaisi asettaa itseään alttiiksi keskustelupalstoilla samoin kuin hän. Se ei tiennyt, että hän pingotti paljon enemmän kavereiden seurassa. Mitä vähemmän ne tiesivät, sitä vähemmän ne pystyivät satuttamaan. Nettituttavuuksille voi olla kaukaa oma itsensä, niitä ei tarvinnut päästää kosketusetäisyydelle."
Tämäkin lainaus on samasta kirjasta kuin tuolla tekstini alussa oleva. Eli Marja.Leena Lempisen kirjasta nimeltä punainen lumme. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta.
Huomasin tässä myös, että olen hirveän huolissani ystävistäni, jotka tunnen vain netin kautta. Monella heistä on nyt joulun alla tullut ero pitkäaikaisistakin suhteista. Erään kihlattu mm jätti hänet tekstiviestillä. Sormus tulee kuulemma postissa perästä. Ahdistaa heidän puolestaan ja haluaisin auttaa heitä jos vain voin. Silti olen tyytyväinen, että tunnen heidät vain netin kautta, että he eivät tarkkaa osoitettani tiedä ja voi näin ollen tulla lohdutusta hakemaan ihan face-to-face.
Netissä voin heitä lohduttaa, mutta jos he sanovat jotain outoa tai jotain mihin en osaakkaan vastata, voin vain poistua paikalta. Kaikki tuttuni tekevät sitä, siis etteivät sano jos lähtevät netistä kesken juttelun ja itse inhoan sitä kun jää itse sitten langoille huhuilemaan. Tämä paha tapa on kuitenkin tarttunut minuunkin.
perjantai 18. joulukuuta 2009
"It's my life/It's now or never./I ain't gonna live forever./I just wanna live while I'm alive./
My heart is like an open highway./Like Frankie said, "I did it my way"/I just wanna live while I'm alive/'cause it's my life"
-Bon jovi: It's my life-
Tänään on ollut hyvin toisaalta väsyttävä, toisaalta hyvin aikaansaava päivä.
Otin viime yönä lääkkeet jo puoli yhdeksältä kun ajattelin, että saisin sitten nukuttua ajoissa. Eihän ne lääkkeet sitten vaikuttaneet ja nukuin vasta kahden aikoihin. Heräilin koko yön painajaisista ja olin aamulla aivan tolkkuttoman väsynyt, kun kello herätti seitsemältä.
Join sitten 0.5litraa vettä ja lähdin aamukävelylle. Kävelin -20asteessa sitten peräti 5km lenkin.
Sitten tulin kotiin ja sähläsin pari tuntia jotain kunnes oli aika lähteä sairaalaan. Kävelin sinnekkin ja laskeskelin, että tämän päivän ulkona kävely saldoksi tuli sitten 8,2km. Mistä olen tyytyväinen.
Sairaala reissun jälkeen palasin kotiin ja tein joulusiivouksen. Vihdoin. En siis yleensä siivoa erikseen juuri joulua varten mutta nyt päätin niin tehdä. Nyt onkin iloinen olo, vaikka olen väsynyt nukuttuani niin vähän ja siivottuani koko päivän.
"Minä muuraan sydämeni umpeen,/hautaan tunteeni kuoppaan./Opetellaan alusta aloittamaan,/opetellaan anteeksi antamaan./Ei revitä vanhoja haavoja,/ei käännetä veistä haavassa./On aika kääntää sivua,/on aika jatkaa matkaansa."
-Raaka aine:Miehen työ-
My heart is like an open highway./Like Frankie said, "I did it my way"/I just wanna live while I'm alive/'cause it's my life"
-Bon jovi: It's my life-
Tänään on ollut hyvin toisaalta väsyttävä, toisaalta hyvin aikaansaava päivä.
Otin viime yönä lääkkeet jo puoli yhdeksältä kun ajattelin, että saisin sitten nukuttua ajoissa. Eihän ne lääkkeet sitten vaikuttaneet ja nukuin vasta kahden aikoihin. Heräilin koko yön painajaisista ja olin aamulla aivan tolkkuttoman väsynyt, kun kello herätti seitsemältä.
Join sitten 0.5litraa vettä ja lähdin aamukävelylle. Kävelin -20asteessa sitten peräti 5km lenkin.
Sitten tulin kotiin ja sähläsin pari tuntia jotain kunnes oli aika lähteä sairaalaan. Kävelin sinnekkin ja laskeskelin, että tämän päivän ulkona kävely saldoksi tuli sitten 8,2km. Mistä olen tyytyväinen.
Sairaala reissun jälkeen palasin kotiin ja tein joulusiivouksen. Vihdoin. En siis yleensä siivoa erikseen juuri joulua varten mutta nyt päätin niin tehdä. Nyt onkin iloinen olo, vaikka olen väsynyt nukuttuani niin vähän ja siivottuani koko päivän.
"Minä muuraan sydämeni umpeen,/hautaan tunteeni kuoppaan./Opetellaan alusta aloittamaan,/opetellaan anteeksi antamaan./Ei revitä vanhoja haavoja,/ei käännetä veistä haavassa./On aika kääntää sivua,/on aika jatkaa matkaansa."
-Raaka aine:Miehen työ-
torstai 17. joulukuuta 2009
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
tiistai 15. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Claire Richards
Katson ohjelmaa entisestä Steps laulajasta Claire Richardsonista. Steps aikoina hän oli kokoa 34 ja erottuaan bändistä, hän lihoi jopa 105kiloiseksi.
Ohjelma kertoo hänen taistelustaan laihuuteen. Tai no oikeammin sanottuna, hän pyrkii laihtumaan kokoon 38 häitään varten.
Ja ohjelmassa oli mielenkiintoinen paikka se, kun hän päätti lähteä skotlantiin viikoksi laihdutusleirille. Maksoi joku 1600e (ilmeisesti se) viikko.
Sielä hän kuntoili päivässä 8tuntia joka poltti jopa 5000kilokilokaloria päivässä. HALUAN tuonne. Hän pudotti kaksi kiloa viikossa ja sai lihasmassaa lisää.
Hän laihtui 8kuukaudessa huikeat 41kiloa sekä vyötärönympäryksestään 24senttiä. Loppupaino oli 66.5kg.
Olisinpa minäkin rikas ja julkkis niin voisin mennä tuollaiseen laihdutusleiriin;)
Ohjelma kertoo hänen taistelustaan laihuuteen. Tai no oikeammin sanottuna, hän pyrkii laihtumaan kokoon 38 häitään varten.
Ja ohjelmassa oli mielenkiintoinen paikka se, kun hän päätti lähteä skotlantiin viikoksi laihdutusleirille. Maksoi joku 1600e (ilmeisesti se) viikko.
Sielä hän kuntoili päivässä 8tuntia joka poltti jopa 5000kilokilokaloria päivässä. HALUAN tuonne. Hän pudotti kaksi kiloa viikossa ja sai lihasmassaa lisää.
Hän laihtui 8kuukaudessa huikeat 41kiloa sekä vyötärönympäryksestään 24senttiä. Loppupaino oli 66.5kg.
Olisinpa minäkin rikas ja julkkis niin voisin mennä tuollaiseen laihdutusleiriin;)
lauantai 12. joulukuuta 2009
Perjantai illan huumaa sekä opetuksia
Tapasin eilen tuttuni, joka on minua arvostellut läskiksi ja lihavaksi. Olen itse katsonut niin että hän olisi laiha.. Väittää pukeutuvansa koon 34paitoihin ja housuihin.
Eilen sitten tulin tajunneeksi, että ei hän ole todellakaan kokoa 34, sitä lähelläkään. Itse käytän tällä hetkellä koska olen näin iso, koon 40 vaatteita. Ja mitä katsoin tätä tuttuani, hänen kuuluisi käyttää koon 38vaatteita. Ja huomasin, että hän ei todellakaan käytä sen kokoisia vaatteita mitä kuuluisi.
En ymmärrä ihmisiä jotka uskottelevat itselleen olevansa laihoja sillä perusteella, et saavat väkisin tungettua jotkut housut esim päälleen kun nappi on irtoamaisillaan ja ei meinaa päästä istumaan niissä housuissa.
En ymmärrä ihmisiä ja heidän vaatteitaan nykyään. Mikseivät ihmiset osaa käyttää oikean kokoisia vaatteita?
Eilen sitten tulin tajunneeksi, että ei hän ole todellakaan kokoa 34, sitä lähelläkään. Itse käytän tällä hetkellä koska olen näin iso, koon 40 vaatteita. Ja mitä katsoin tätä tuttuani, hänen kuuluisi käyttää koon 38vaatteita. Ja huomasin, että hän ei todellakaan käytä sen kokoisia vaatteita mitä kuuluisi.
En ymmärrä ihmisiä jotka uskottelevat itselleen olevansa laihoja sillä perusteella, et saavat väkisin tungettua jotkut housut esim päälleen kun nappi on irtoamaisillaan ja ei meinaa päästä istumaan niissä housuissa.
En ymmärrä ihmisiä ja heidän vaatteitaan nykyään. Mikseivät ihmiset osaa käyttää oikean kokoisia vaatteita?
torstai 10. joulukuuta 2009
ruokailut
tajusin juuri, että olen oikeasti syönyt viimeksi viime sunnuntaina. Muuten olen tähän päivään asti elänyt yhdellä paketilla nuudeleita, ei mausteita eikä mitään muuta. Tänään poljin ekaa kertaa tällä viikkolla pyörällä. Vedin neljän kilometrin lenkin ja en ollut juonut kuin 2,5litraa vettä ennen sitä niin yhtäkkiä tuntui 3.5km jälkeen siltä että nyt lähtee taju. Sitä itse ajattelin että enää 500metriä. Ei ole paha, kohta kotona. Ja seuraavaksi heräsin maasta makaamasta kun joku nuori tyttö oli kumartunut ylle ja käski mennä sairaalaan. Olin kuulemmma lyönyt pahasti pääni. Yritin siinä jotain vaan sanoa ja lähdin sikanolona polkemaan kotiin. On tuo nyt noloa että en pysty liikenteessä tällä rasva määrällä kulkemaan ilman että taju lähtee lenkillä. En halua edes ajatella mitä tällä alueella ajatelleaan musta kun pyörryn maahan. Varmaan, että sen siitä saa ku on noin läski ettei voi edes polkupyörällä kulkea.
Sain muuten kuulla, että äitini oli järjestänyt perheillallisen maanantaina. Minut he olivat vain sattuneet unohtaa kutsua paikalle. Kai äitini ajatteli, että turha minua on kutsua syömään, kun tätä rasvavarastoa löytyy omasta takaa jo tarpeeksi.
Sain muuten kuulla, että äitini oli järjestänyt perheillallisen maanantaina. Minut he olivat vain sattuneet unohtaa kutsua paikalle. Kai äitini ajatteli, että turha minua on kutsua syömään, kun tätä rasvavarastoa löytyy omasta takaa jo tarpeeksi.
elämän opetuksia
licoln heightsissa tänään se sanottiin. "musta sanottiin, ettei musta tule koskaan mitään, mutta olen nähnyt kasvien kasvavan asfaltin läpi."
Miksi musta ei voisi tulla jotain? Vaikka mun lähtökohdat on huonot? Eikö se ole kiinni siitä, miten niillä korteilla pelaa. Ei siitä mitkä kortit jaetaan?
Kaikesta huolimatta, olen niin väsynyt. En ole nukkunut kahteen vuorokauteen kuin yhteensä 5tuntia,vaikka olen ottanut unilääkkeet ajoissa. Ne eivät vain vaikuta. Saan n.4-5tuntia lääkkeen otosta unta jonka jälkeen nukun korkeintaan 5-6tuntia.
Mutta lincoln heights on ihana sarja! Haluan sellaisen suhteen kuin niillä kahdella nuorella jonka nimeä en nyt muista. Kuitenkin ihana<3
Miksi musta ei voisi tulla jotain? Vaikka mun lähtökohdat on huonot? Eikö se ole kiinni siitä, miten niillä korteilla pelaa. Ei siitä mitkä kortit jaetaan?
Kaikesta huolimatta, olen niin väsynyt. En ole nukkunut kahteen vuorokauteen kuin yhteensä 5tuntia,vaikka olen ottanut unilääkkeet ajoissa. Ne eivät vain vaikuta. Saan n.4-5tuntia lääkkeen otosta unta jonka jälkeen nukun korkeintaan 5-6tuntia.
Mutta lincoln heights on ihana sarja! Haluan sellaisen suhteen kuin niillä kahdella nuorella jonka nimeä en nyt muista. Kuitenkin ihana<3
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
kertokaa mielipiteenne!
Katsoin tänään sattumalta dr. philiä neloselta. Siinä käsiteltiin tällä kertaa nuorten pukeutumista. Tai siis nimenomaan n.11-17vuotiaiden nuorten tyttöjen pukeutumista.
Ymmärsin hyvin kyllä kaikkien pointteja, puolesta ja vastaan. Sielä tuli kuitenkin jotain ylilyöntejä puolesta ja vastaan. Kuten tämä, että äiti sai kamalan kriisin siitä, että 11vuotias käytti jossain amerikassa kesällä (tai ilmeisesti lämpimällä kelillä) hihatonta toppia. Kun ongelma oli, että lapsella näkyy rintaliivien olkaimet. En näe siinä mitään ongelmaa, että olkaimet näkyvät. Ottaen huomioon, että jos sulla on ihan mikä istuva/kireä paita päällä, sieltä näkyy rintaliivien muoto alta, eli kaikki kuitenkin tietävät että ne ovat päällä.
Ne olkaimet ei kuitenkaan ole vielä mitään, ainakaan mun mielestä. Mitä mieltä te olette?
Musta on kuitenkin eri asia nämä roiskeläppä hameet, joista näkyvät tyyliin stringit ja kankut hameen lyhyyden takia.
Ja ei, en sano ettei minihameita saisi käyttää. En todellakaan, itsekkin niitä käytän. (koostani huolimatta.) Vaan tarkoitan, että musta se on lähinnä mautonta, kun pitää olla liian lyhyt hame päällä. Siis että tavara näkyy. Hyi.
Ja toinen asia oli liian pienet vaatteet, johon tuossa ohjelmassa ei kiinnitetty lainkaan huomiota.
Siinä oli ihan nätti tyttö, jolla oli pitkähihainen kauluspaita päällä. Paita itsessään oli oikeasti jopa nätti ja sopi mielestäni tytölle. Ongelma oli vain se, että oli varmaan kaksi numeroa liian pieni paita kyseessä! Arviolta veikkaisin, että paita oli n. Kokoa 34 ja käyttäjä kokoa 40.
En ymmärrä, tuota asennetta mikä ihmisillä on. Siis tuo, että ihmiset eivät ymmärrä mikä vaate on sopivan kokoinen ja mikä ei. En tiedä itsekkään välttämättä, onko kaikki vaatteeni täsmälleen oikean kokoisia. Mutta se kun paidasta on napit irtoamassa, tai kun on napit niin kireällä että iho vilkkuu alta. Sitä en ymmärrä, että eikö ihmiset huomaa sitä, että paita on liian pieni?! Kävin juuri tutustumassa eräällä kuntosalilla, jossa minulle kertoi salista eräs nuori nainen. Hän oli oikeasti ihan nätti jopa. Mutta se, kun rintojen kohdalla olevat napit olivat juuri sen näköiset että ihme kun on kiinni saatu.. Lähinnä säälitti tyttö tässä tilanteessa.
En ymmärrä miksei ihmiset ymmärrä, kauluspaitojen kohdalla jossa se on niin helppo huomata, kun laittavat paidan päälleen ja nappien välistä vilkkuu ihoa! Eikö siinä tajua, että paita on liian pieni? Ei ilmeisesti, kun kuntosalilla asti ihmiset pukeutuvat tuollaisiin liian pieniin vaatteisiin!!
Nyt unohtui mitä mun piti lisäks kirjottaa, mut voin tulla kohta lisää sen ku muistan asian.
Mut kertokaa mielipiteitänne, miten nuorten tyttöjen kuuluu saada mielestänne pukeutua sekä millaiset vaatteet sopivat minkäkin ikäisille naisille ja mitä mieltä olette, minkä kokoisia vaatteita kuuluisi ihmisten käyttää. Eli minkä kokoiset vaatteet ovat oikean kokoisia ja miten oikean kokoiset vaatteet tunnistaa?
Ymmärsin hyvin kyllä kaikkien pointteja, puolesta ja vastaan. Sielä tuli kuitenkin jotain ylilyöntejä puolesta ja vastaan. Kuten tämä, että äiti sai kamalan kriisin siitä, että 11vuotias käytti jossain amerikassa kesällä (tai ilmeisesti lämpimällä kelillä) hihatonta toppia. Kun ongelma oli, että lapsella näkyy rintaliivien olkaimet. En näe siinä mitään ongelmaa, että olkaimet näkyvät. Ottaen huomioon, että jos sulla on ihan mikä istuva/kireä paita päällä, sieltä näkyy rintaliivien muoto alta, eli kaikki kuitenkin tietävät että ne ovat päällä.
Ne olkaimet ei kuitenkaan ole vielä mitään, ainakaan mun mielestä. Mitä mieltä te olette?
Musta on kuitenkin eri asia nämä roiskeläppä hameet, joista näkyvät tyyliin stringit ja kankut hameen lyhyyden takia.
Ja ei, en sano ettei minihameita saisi käyttää. En todellakaan, itsekkin niitä käytän. (koostani huolimatta.) Vaan tarkoitan, että musta se on lähinnä mautonta, kun pitää olla liian lyhyt hame päällä. Siis että tavara näkyy. Hyi.
Ja toinen asia oli liian pienet vaatteet, johon tuossa ohjelmassa ei kiinnitetty lainkaan huomiota.
Siinä oli ihan nätti tyttö, jolla oli pitkähihainen kauluspaita päällä. Paita itsessään oli oikeasti jopa nätti ja sopi mielestäni tytölle. Ongelma oli vain se, että oli varmaan kaksi numeroa liian pieni paita kyseessä! Arviolta veikkaisin, että paita oli n. Kokoa 34 ja käyttäjä kokoa 40.
En ymmärrä, tuota asennetta mikä ihmisillä on. Siis tuo, että ihmiset eivät ymmärrä mikä vaate on sopivan kokoinen ja mikä ei. En tiedä itsekkään välttämättä, onko kaikki vaatteeni täsmälleen oikean kokoisia. Mutta se kun paidasta on napit irtoamassa, tai kun on napit niin kireällä että iho vilkkuu alta. Sitä en ymmärrä, että eikö ihmiset huomaa sitä, että paita on liian pieni?! Kävin juuri tutustumassa eräällä kuntosalilla, jossa minulle kertoi salista eräs nuori nainen. Hän oli oikeasti ihan nätti jopa. Mutta se, kun rintojen kohdalla olevat napit olivat juuri sen näköiset että ihme kun on kiinni saatu.. Lähinnä säälitti tyttö tässä tilanteessa.
En ymmärrä miksei ihmiset ymmärrä, kauluspaitojen kohdalla jossa se on niin helppo huomata, kun laittavat paidan päälleen ja nappien välistä vilkkuu ihoa! Eikö siinä tajua, että paita on liian pieni? Ei ilmeisesti, kun kuntosalilla asti ihmiset pukeutuvat tuollaisiin liian pieniin vaatteisiin!!
Nyt unohtui mitä mun piti lisäks kirjottaa, mut voin tulla kohta lisää sen ku muistan asian.
Mut kertokaa mielipiteitänne, miten nuorten tyttöjen kuuluu saada mielestänne pukeutua sekä millaiset vaatteet sopivat minkäkin ikäisille naisille ja mitä mieltä olette, minkä kokoisia vaatteita kuuluisi ihmisten käyttää. Eli minkä kokoiset vaatteet ovat oikean kokoisia ja miten oikean kokoiset vaatteet tunnistaa?
maanantai 7. joulukuuta 2009
"Ruma ankanpoikanen vai pelkkä tyhjä ulkokuori?"
Tullut ensimmäistä kertaa elämässäni kuunneltua Antti Tuiskua. Koko viime yönkin soi kännykästä biisit uudestaan ja uudestaan.
Olen tänään miettinyt kovasti kuka olen ja mitä musta tulis. En ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen.
En edes tiedä mitä tarkoittaa lause "kuka olet". Miten silloin voi selvittää, kuka on? Tarkoittaako, että jos tietää kuka on, niin tietää mistä pitää ja mistä ei? Vai sitä mitä haluaa elämällään tehdä? Vai jotain aivan muuta?
Tekisi mieleni vain kirkua. Itkeä, huutaa ja raivota. Samalla kuitenkin oloni tuntuu turralle.
Tuntuu, että olen aivan yksin. Ilman ystäviä. Ilman perhettä.
No, jos näin on niin itseppähän olen heidät pois häätänyt.
Samalla kuitenkin, kun olen ihmisten seurassa, tunnen oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan.
Kunpa olisi joku jolta kysyä asioita. Joka voisi selittää asioita, joita en itse ymmärrä. Tällä hetkellä vain vieläkin tuntuu, että aikuiset lähelläni ovat enemmän hukassa kuin minä.
Mitä teidän mielestä tarkoittaa tai pitää sisällään sen, että ketä olette? Auttakaa, en taida selvitä tästä ilman apua.
Olen tänään miettinyt kovasti kuka olen ja mitä musta tulis. En ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen.
En edes tiedä mitä tarkoittaa lause "kuka olet". Miten silloin voi selvittää, kuka on? Tarkoittaako, että jos tietää kuka on, niin tietää mistä pitää ja mistä ei? Vai sitä mitä haluaa elämällään tehdä? Vai jotain aivan muuta?
Tekisi mieleni vain kirkua. Itkeä, huutaa ja raivota. Samalla kuitenkin oloni tuntuu turralle.
Tuntuu, että olen aivan yksin. Ilman ystäviä. Ilman perhettä.
No, jos näin on niin itseppähän olen heidät pois häätänyt.
Samalla kuitenkin, kun olen ihmisten seurassa, tunnen oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan.
Kunpa olisi joku jolta kysyä asioita. Joka voisi selittää asioita, joita en itse ymmärrä. Tällä hetkellä vain vieläkin tuntuu, että aikuiset lähelläni ovat enemmän hukassa kuin minä.
Mitä teidän mielestä tarkoittaa tai pitää sisällään sen, että ketä olette? Auttakaa, en taida selvitä tästä ilman apua.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
itsenäisyyspäivän hetkiä
Juttelin sitten pitkästä aikaa erään läheisen ystäväni kanssa. Hän kyseli voinneistani ja muista ja sain taas itkeä hänelle maailman julmuutta. Tai no ehkä lähinnä oman pääni julmuutta, se kun minua tässä ei rauhaan jätä.
Sitten aivan yhtäkkiä, ystäväni ilmoitti suunnitelleensa mitä sanoo hautajaissani. Muut suunnittelevat best manina toisen häihin puheita tai puhetta läksiäisiin tai synttäreille, minun ystäväni suunnittelevat mitä sanovat hautajaisissani. Tämä ehkä kertoo jotain tämän hetkisestä tilanteestani.
Ystäväni totesi aikovansa ainakin siitä sanoa perheelleni ja sisaruksilleni, jotka mahdollisesti vaivautuvat paikalle ilmestymään, että miten he jättivät minut aina pahimmalla hetkellä yksin. Miten he opettivat minut näkemään aina vain pahaa kaikkialla. Miten paras ystäväni pisti välit hetkeksi kanssani poikki, koska ei kestänyt ainaista epäilystäni hänen luotettavuudestaan. Hän ei siis ollut minua koskaan pettänyt, en vain voi uskoa, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joihin voisi luottaa. Ystäväni aikoo myös siitä todeta, että minua olisi pitänyt eläissäni muistuttaa, että miten vahva olen, kun olen kaikesta siitä paskasta huolimatta selvinnyt niinkin pitkälle missä olen. (Tuo lause oli nyt outo, kun jouduin puhumaan itsestäni menneessä ja nykyisessä muodossa. Mutta toivottavasti ymmärsitte mitä ystäväni tarkoitti.)
Olen järkyttynyt siitä miten huonosti taas voin. Minulta on silloin joskus kauan sitten kysytty, kun masennus todettiin, että onko mielenkiintoni muihin ihmisiin vähentynyt. Vastaus oli aina sama:Ei. Olen aina ollut peri utelias ihminen ja ollut kiinnostunut väkisinkin toisten elämästä. Nyt olen kuitenkin huomannut, että mua ei enää kiinnosta mikään. Ei yhtään mikään. Ei ihmiset. Ei ystävät. Ei läheiset. Ei musiikki. Ei liikunta. Ei edes se, että olen läski. Tuntuu, kuin olisin aivan lamaantunut.
Eilen kun olimme sielä ystävä perheellä käymässä, huushollin isäntä tosiaan räjähti (perheväkivaltaa taustalla) ja alkoi aivan hulluna huutamaan vaimolleen. Kaikki muut menivät aivan hämilleen, että mitä täällä tapahtuu ja perheen lapsi alkoi itkeä hädissään. Lapsi yritti mennä rauhoittamaan isäänsä, ilmeisesti peläten että isä taas lyö äitiä. Kukaan muu ei mennyt väliin kun lapsi alkoi saada isänsä vihat päälleen, kaikki vain tuijottivat. Itse menin repäisemään lapsen pois siitä ja raahasin hänet hänen omaan huoneeseensa ns. piiloon isää. Omasta lapsuudestani muistan oman huoneen turvan juuri tälläisissä tilanteissa ja ilmeisesti alitajuntaisesti oletin meidän olevan sielä turvassa. Lapsi itki rintaani vasten täristen ja minä yritin siinä sitten saada häntä rauhoitettua. Yhtäkkiä hän hiljeni ja totesi hiljaa kuulevansa sydämeni sykkeen. Kuulemma hakkasi niin kovaa vauhtia, että hän jo sitä itse säikähti, että miten se sydän kestää hakata niin kovaa. Hämäännyin tästä ja en osannut sanoa mitään. Sitten kuulimme, että muut olivat saaneet kerättyä itsensä ja rohkeutensa ja olivat saaneet isän rauhoitettua. Poikaystäväni oli raahannut isännän ulos ja raivosi tälle, että mikä helvetti tätä isäntää vaivaa.
Sain sitten tämän lapsen suostumaan käymään sänkyyn ja lupasin vahtia hänen untaan ja vahtia, että hänen perheensä on turvassa. Hän sitten nukahti itkuunsa ja istuin tunnin hänen vierellään, vuoroin kuunnellen ulkoa kuuluvaa riitaa ja vuoroin vahtien lasta.
Tuntuu, että en saa tätä lasta pelastettua omalta kohtaloltani. Näen hänen reaktioissaan ihmisiä kohtaan niin paljon jo itseäni. Ja pelkään tilanteen pahentuvan.
Tämä kaikki tuntuu niin oudolta. En tiedä mitä tehdä. Vai tehdä mitään.
Pelkään, että puutun asiaan jota ei olekkaan.
Tai ainakaan niin pahana minä minä sen nään.
Jos vain kuvittelenkin kaiken, kun itse en luota.
Heijastan itse pelkoni lapseen?
Entä jos ymmärsin jotain väärin?
Mutta jos en ymmärtänytkään ja en puutu asiaan?
Sitten aivan yhtäkkiä, ystäväni ilmoitti suunnitelleensa mitä sanoo hautajaissani. Muut suunnittelevat best manina toisen häihin puheita tai puhetta läksiäisiin tai synttäreille, minun ystäväni suunnittelevat mitä sanovat hautajaisissani. Tämä ehkä kertoo jotain tämän hetkisestä tilanteestani.
Ystäväni totesi aikovansa ainakin siitä sanoa perheelleni ja sisaruksilleni, jotka mahdollisesti vaivautuvat paikalle ilmestymään, että miten he jättivät minut aina pahimmalla hetkellä yksin. Miten he opettivat minut näkemään aina vain pahaa kaikkialla. Miten paras ystäväni pisti välit hetkeksi kanssani poikki, koska ei kestänyt ainaista epäilystäni hänen luotettavuudestaan. Hän ei siis ollut minua koskaan pettänyt, en vain voi uskoa, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joihin voisi luottaa. Ystäväni aikoo myös siitä todeta, että minua olisi pitänyt eläissäni muistuttaa, että miten vahva olen, kun olen kaikesta siitä paskasta huolimatta selvinnyt niinkin pitkälle missä olen. (Tuo lause oli nyt outo, kun jouduin puhumaan itsestäni menneessä ja nykyisessä muodossa. Mutta toivottavasti ymmärsitte mitä ystäväni tarkoitti.)
Olen järkyttynyt siitä miten huonosti taas voin. Minulta on silloin joskus kauan sitten kysytty, kun masennus todettiin, että onko mielenkiintoni muihin ihmisiin vähentynyt. Vastaus oli aina sama:Ei. Olen aina ollut peri utelias ihminen ja ollut kiinnostunut väkisinkin toisten elämästä. Nyt olen kuitenkin huomannut, että mua ei enää kiinnosta mikään. Ei yhtään mikään. Ei ihmiset. Ei ystävät. Ei läheiset. Ei musiikki. Ei liikunta. Ei edes se, että olen läski. Tuntuu, kuin olisin aivan lamaantunut.
Eilen kun olimme sielä ystävä perheellä käymässä, huushollin isäntä tosiaan räjähti (perheväkivaltaa taustalla) ja alkoi aivan hulluna huutamaan vaimolleen. Kaikki muut menivät aivan hämilleen, että mitä täällä tapahtuu ja perheen lapsi alkoi itkeä hädissään. Lapsi yritti mennä rauhoittamaan isäänsä, ilmeisesti peläten että isä taas lyö äitiä. Kukaan muu ei mennyt väliin kun lapsi alkoi saada isänsä vihat päälleen, kaikki vain tuijottivat. Itse menin repäisemään lapsen pois siitä ja raahasin hänet hänen omaan huoneeseensa ns. piiloon isää. Omasta lapsuudestani muistan oman huoneen turvan juuri tälläisissä tilanteissa ja ilmeisesti alitajuntaisesti oletin meidän olevan sielä turvassa. Lapsi itki rintaani vasten täristen ja minä yritin siinä sitten saada häntä rauhoitettua. Yhtäkkiä hän hiljeni ja totesi hiljaa kuulevansa sydämeni sykkeen. Kuulemma hakkasi niin kovaa vauhtia, että hän jo sitä itse säikähti, että miten se sydän kestää hakata niin kovaa. Hämäännyin tästä ja en osannut sanoa mitään. Sitten kuulimme, että muut olivat saaneet kerättyä itsensä ja rohkeutensa ja olivat saaneet isän rauhoitettua. Poikaystäväni oli raahannut isännän ulos ja raivosi tälle, että mikä helvetti tätä isäntää vaivaa.
Sain sitten tämän lapsen suostumaan käymään sänkyyn ja lupasin vahtia hänen untaan ja vahtia, että hänen perheensä on turvassa. Hän sitten nukahti itkuunsa ja istuin tunnin hänen vierellään, vuoroin kuunnellen ulkoa kuuluvaa riitaa ja vuoroin vahtien lasta.
Tuntuu, että en saa tätä lasta pelastettua omalta kohtaloltani. Näen hänen reaktioissaan ihmisiä kohtaan niin paljon jo itseäni. Ja pelkään tilanteen pahentuvan.
Tämä kaikki tuntuu niin oudolta. En tiedä mitä tehdä. Vai tehdä mitään.
Pelkään, että puutun asiaan jota ei olekkaan.
Tai ainakaan niin pahana minä minä sen nään.
Jos vain kuvittelenkin kaiken, kun itse en luota.
Heijastan itse pelkoni lapseen?
Entä jos ymmärsin jotain väärin?
Mutta jos en ymmärtänytkään ja en puutu asiaan?
"Hän on pieni, aina peloissaan,
mut kasvot ei niin kerrokkaan.
Yksin paiskattuna maailmaan,
johon ei tahdo kuuluukkaan.
Varman näköiset on askeleet,
mut jos kysyisit, minne meet,
vastaa, että kunhan eteenpäin,
johonkin poispäin itsestäin.
Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy.
Sydäntään hän ei anna kellekkään.
Pilven varjot saattaa valon lasta
kun kulkee yksinäinen,
laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa,
eikä nää.
Itse valon kirkkaimman hän kantaa.
Aikaisin jo väsyi väistämään.
Ei luota, mut ei syytäkään.
Liian paljon yli käveltiin
ja unohti,
miten noustiin.
Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy.
Sydäntään, kun ei anna kellekkään.
Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy.
Sisintään, ei näytä kellekkään.
Antti Tuisku - Tähtiotsa
lauantai 5. joulukuuta 2009
Ahdistus
Tämä päivä taas on mennyt niiiiin perselleen, kuin olla ja voi. Tullut syötyä ruuaksi perunamuusia pieni kauhallinen(siinä on vain jäätävä määrä voita joten hyihyihyi!!!!) ja neljä pientä lihapullaa. Aivan liikaa. Ahdistaa tuo kaikki ruokamäärä. Lisäksi söin kourallisen sipsejä.
Tänään meidät mieheni kanssa kutsuttiin ystävämme luo saunomaan. En ole sen jälkeen, kun näin läski olen niin suostunut menemään kenenkään muun kun mieheni kanssa saunaan, joten tälläiset kimppasaunomisideat ahdistavat
minua suuresti!!
Menin sitten idioottina suostumaan menemään saunaan. Menin sitten pitkästä aikaa jopa mieheni kanssa saunaan, ilman pyyhettä jopa, ja sitten kun yritin mennä pesemään tukkaa niin tuli pelkkää kylmää vettä. Olin että whatta hell, miks täältä tulee vaan kylmää? Ja sit ruvettiin totee, et näin isoon kroppaan menee niin paljon vettä, että se oli loppunut kesken sitten. Olin jo vähän, että kiitos, haistakaa paska.
Lisäksi sitten tämän ystäväperheemme lapsi poukasi pesulle samaan aikaan, kuin minä ja rääkäisi, että toivottavasti hänellä ei sitten aikuisena ole noin LÄSKEJÄ REISIÄ. Hän on kuuden vanha. Lasten suusta se totuus kuuluu.
Miksen voi itse tehdä itselleni kauneusleikkausta? Voisin jopa kauniiksi tulla sitten..
"Tuttavaksi jäi paniikin tunne,
ETTÄ en oo kukaan, en ees olemassakaan
Lakkaamatta etsin pelastajaa
Käytössä Mulla ollut aina joku, Jota Rakastaa
Pelko päivät soi, mä ootin
hetkeä, kun jäisin yksin
Hahmotonta, kasvotonta
Mustaa vuotta Liian monta
En kiinni meihin jäänytkään
ja sittenkin voin hengittää, Ilman sua
Mä jään, pysähdyn ja mua ei kanna Toiset Enää
Seurana on vain vieroitusoireet
Kaikkialla, ympärillä vieläkin sut nään
Sade saattaa sua, kun tulet vastaan
Viiman voin vieraaksi Ottaa sua Enää en
Pakkomielteisesti meitin,
Missä kokoontuu ja Ootko yksin
Hahmotonta, tarpeetonta
vuotta hukkaan Liian monta"
-Antti Tuisku- Hengitän-
Tänään meidät mieheni kanssa kutsuttiin ystävämme luo saunomaan. En ole sen jälkeen, kun näin läski olen niin suostunut menemään kenenkään muun kun mieheni kanssa saunaan, joten tälläiset kimppasaunomisideat ahdistavat
minua suuresti!!
Menin sitten idioottina suostumaan menemään saunaan. Menin sitten pitkästä aikaa jopa mieheni kanssa saunaan, ilman pyyhettä jopa, ja sitten kun yritin mennä pesemään tukkaa niin tuli pelkkää kylmää vettä. Olin että whatta hell, miks täältä tulee vaan kylmää? Ja sit ruvettiin totee, et näin isoon kroppaan menee niin paljon vettä, että se oli loppunut kesken sitten. Olin jo vähän, että kiitos, haistakaa paska.
Lisäksi sitten tämän ystäväperheemme lapsi poukasi pesulle samaan aikaan, kuin minä ja rääkäisi, että toivottavasti hänellä ei sitten aikuisena ole noin LÄSKEJÄ REISIÄ. Hän on kuuden vanha. Lasten suusta se totuus kuuluu.
Miksen voi itse tehdä itselleni kauneusleikkausta? Voisin jopa kauniiksi tulla sitten..
"Tuttavaksi jäi paniikin tunne,
ETTÄ en oo kukaan, en ees olemassakaan
Lakkaamatta etsin pelastajaa
Käytössä Mulla ollut aina joku, Jota Rakastaa
Pelko päivät soi, mä ootin
hetkeä, kun jäisin yksin
Hahmotonta, kasvotonta
Mustaa vuotta Liian monta
En kiinni meihin jäänytkään
ja sittenkin voin hengittää, Ilman sua
Mä jään, pysähdyn ja mua ei kanna Toiset Enää
Seurana on vain vieroitusoireet
Kaikkialla, ympärillä vieläkin sut nään
Sade saattaa sua, kun tulet vastaan
Viiman voin vieraaksi Ottaa sua Enää en
Pakkomielteisesti meitin,
Missä kokoontuu ja Ootko yksin
Hahmotonta, tarpeetonta
vuotta hukkaan Liian monta"
-Antti Tuisku- Hengitän-
torstai 3. joulukuuta 2009
Menin sitten kioskille.
Seisoin pari minuuttia tuossa ulkona pelkässä aamutakissa. (olen ollut kipeänä enkä saanut aikaiseksi pukea päälleni). Sitten jalkani veivät suoraan kioskille, ilman että edes tajusin sitä kunnolla. Tällä kertaa myyjä latoi eteeni 300g pussin estrellan manhattaneita. 530kcal/100g. Lisäksi 200g fazerin sinisen, 545kcal/100g sekä 200g fazerin hasselpähkinälevyn 560kcal/100g.
En tiedä kumpaa vihaan enemmän. Itseäni vai myyjää, joka lukee ajatukseni ennen kuin itse edes tiedän niitä.
Minut tuntien, nämä kaikki mitä ostin on syöty seuraavaan tunnin sisään. Katson televisiota ja huomaamattani taas kaikki on syöty.
Tuntuu, et mä teen kaiken näköistä itseltäni huomaamatta.
Mutta positiivista on se, että osaan oksentaa nuo ilman että tuntuu kurkussa inhottavalle nuo puoliksi sulaneet sipsit.
Mikä mua vaivaa?! Ihan oikeesti!?!
Seisoin pari minuuttia tuossa ulkona pelkässä aamutakissa. (olen ollut kipeänä enkä saanut aikaiseksi pukea päälleni). Sitten jalkani veivät suoraan kioskille, ilman että edes tajusin sitä kunnolla. Tällä kertaa myyjä latoi eteeni 300g pussin estrellan manhattaneita. 530kcal/100g. Lisäksi 200g fazerin sinisen, 545kcal/100g sekä 200g fazerin hasselpähkinälevyn 560kcal/100g.
En tiedä kumpaa vihaan enemmän. Itseäni vai myyjää, joka lukee ajatukseni ennen kuin itse edes tiedän niitä.
Minut tuntien, nämä kaikki mitä ostin on syöty seuraavaan tunnin sisään. Katson televisiota ja huomaamattani taas kaikki on syöty.
Tuntuu, et mä teen kaiken näköistä itseltäni huomaamatta.
Mutta positiivista on se, että osaan oksentaa nuo ilman että tuntuu kurkussa inhottavalle nuo puoliksi sulaneet sipsit.
Mikä mua vaivaa?! Ihan oikeesti!?!
Syöminen
Istun taas tuolissani ja itken. Itken koska mietin taas, että voinko syödä tuota tai tuota. Olen kahden vuorokauden aikana syönyt paketin nuudeleita. 408kaloria 86g. Ihan helvetisti.
Ja nyt tuo korvautuu. Siis, että en ole kuin tuon verran syönyt. Ei ole nälkä. Haluan vain ahmia. Ahmia ja paljon.
Taistelen itseni kanssa, että lähteäkö kulmakioskiin ostamaan suklaata ja sipsiä, vai ei. En halua mennä!!! En HALUA!
Tuntuu taas kuin päässäni olisi joku toinen joka määrää mitä teen. Että lähden sinne kioskille.
Inhoan tunnetta, etten hallitse elämääni. Että joku toinen päättää elämästäni.
Ja tunnen olevani taas häviöllä. Tiedän, että lähden kohta sinne kioskille. Tällä hetkellä voin vain vielä hallita, että miten suuret annokset ostan sieltä. En sitä miten paljon niistä ahmin.
Se täti kun pitää sitä kioskia, näkee musta jo ku marssin paikal et mitä olen ostamassa. Laittaa tiskille jo suklaalevyn ja 300g sipsejä, ennen kuin ehdin edes suutani avata.
Tämä ehkä kertoo suhteestani tuohon kioskiin. Helvetti!
Vihaan itseäni.
Ja nyt tuo korvautuu. Siis, että en ole kuin tuon verran syönyt. Ei ole nälkä. Haluan vain ahmia. Ahmia ja paljon.
Taistelen itseni kanssa, että lähteäkö kulmakioskiin ostamaan suklaata ja sipsiä, vai ei. En halua mennä!!! En HALUA!
Tuntuu taas kuin päässäni olisi joku toinen joka määrää mitä teen. Että lähden sinne kioskille.
Inhoan tunnetta, etten hallitse elämääni. Että joku toinen päättää elämästäni.
Ja tunnen olevani taas häviöllä. Tiedän, että lähden kohta sinne kioskille. Tällä hetkellä voin vain vielä hallita, että miten suuret annokset ostan sieltä. En sitä miten paljon niistä ahmin.
Se täti kun pitää sitä kioskia, näkee musta jo ku marssin paikal et mitä olen ostamassa. Laittaa tiskille jo suklaalevyn ja 300g sipsejä, ennen kuin ehdin edes suutani avata.
Tämä ehkä kertoo suhteestani tuohon kioskiin. Helvetti!
Vihaan itseäni.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Ärsyttää
Eilen kun oli aidsin vastainen päivä, musiikkitelevisiosta tuli ohjelmaa aiheeseen liittyen, jonka nauhoitin. Nyt kun katsoin sitä, ärsyynnyin suuresti, kun ohjelmassa eräs yhdysvaltalainen mies totesi näin:"jotkut mainostavat tulevansa ghetosta tai muista kamalista olosuhteista.. Asu sillan alla, asu täällä kaksi vuotta. Sen jälkeen voit sanoa, että elämä on kovaa."
En sano, että sillan alla asuvan elämä ei olisi kovaa. Vihaan vain sitä, että pitää ruveta jotenkin kilpailemaan, että kumman elämä on rankempaa. Vaikka kaksi ihmistä olisi kokenut saman asian, ei se silti tarkoita, että he tuntisivat samoin! Kaikki me koetaan asiat eri tavalla!!
Esim. Kun itse olen menettänyt melkein kaikki rakkaani kuolemalle, en ehkä enää niin suuresti järkyty, kun taas joku kuolee. Jotenkin siihen on vain liikaa tottunut. Pointtini kuitenkin on, että vaikka minä en siitä enää, ikävä kyllä, osaa niin pahasti enää järkyttyä, ei se tarkoita etteikö joku toinen voisi siitä järkyttyä!
Ja mielestäni tämä on täysin sallittua! Vihaan tuota ajatusta, että jos on kaksi ihmistä, joilla molemmilla on eri tavoilla ollut rankka elämä, että nämä kaksi alkavat verrata elämiään, että voi voi kun mulla on noin ja noin paljon rankempi elämä ollut.
Ihan kuin se olisi oikeasti, joku ylpeyden aihe, että on ollut rankka elämä. Voin suoraan sanoa, että ei ole!
En sano, että sillan alla asuvan elämä ei olisi kovaa. Vihaan vain sitä, että pitää ruveta jotenkin kilpailemaan, että kumman elämä on rankempaa. Vaikka kaksi ihmistä olisi kokenut saman asian, ei se silti tarkoita, että he tuntisivat samoin! Kaikki me koetaan asiat eri tavalla!!
Esim. Kun itse olen menettänyt melkein kaikki rakkaani kuolemalle, en ehkä enää niin suuresti järkyty, kun taas joku kuolee. Jotenkin siihen on vain liikaa tottunut. Pointtini kuitenkin on, että vaikka minä en siitä enää, ikävä kyllä, osaa niin pahasti enää järkyttyä, ei se tarkoita etteikö joku toinen voisi siitä järkyttyä!
Ja mielestäni tämä on täysin sallittua! Vihaan tuota ajatusta, että jos on kaksi ihmistä, joilla molemmilla on eri tavoilla ollut rankka elämä, että nämä kaksi alkavat verrata elämiään, että voi voi kun mulla on noin ja noin paljon rankempi elämä ollut.
Ihan kuin se olisi oikeasti, joku ylpeyden aihe, että on ollut rankka elämä. Voin suoraan sanoa, että ei ole!
tiistai 1. joulukuuta 2009
repikää. Tappakaa.
haluan leikata läskini. Mahasta lähtisi tuosta ja tuosta. Ja jalat.. Oi tuosta haluan viiltää palan irti.. Ja tuosta.. Ja tuosta..
Haluan vain repiä kaiken irti. Lihakset. Läskit, kaiken pahan.
Tapa mut.
Haluan vain repiä kaiken irti. Lihakset. Läskit, kaiken pahan.
Tapa mut.
Palkitseminen
Painoindeksini on pudonnut 29.6. Se on vieläkin iso, tiedän, mutta ainakin olen jo tuon 20puolella jo:) tästä hyvästä palkitsin itseni värjäämällä tukkani vaalean ruskeaksi, mitä olen jo pitkään halunnut. Lisäksi diettipossuuni on kertynyt 5euroa, eli 5kiloa on lähtenyt siitä kun aloitin, joten hyvältä näyttää:) olen tänään harvinaisen positiivisella mielellä, käytyäni tunnin pyörälenkillä. Kilometrejä tuli arviolta 12, vaikka vauhti oli suht rauhallinen:)
maanantai 30. marraskuuta 2009
Huominen kunto-ohjelma
Huomenna alkaa virallinen kunto-ohjelmani. Olen koonnut erään fysikaalisen hoitolaitoksen sekä naantalin kylpylän luomien harjoitteluohjelmien mukaan oman ohjelmani johon kuuluu useampaa eri vatsalihas liikettä, useampaa eri selkälihas liikettä, askelkyykkylä, soutuliikkeitä, sekä käsilihaksia kiinteyttäviä liikkeitä. Mahdollisimman laajia erilaisia liikkeitä, mutta joilla on helppo kuitenkin aloittaa treenaaminen ilman kuntosalilaitteita.
Sitten kun olen saanut tuota peruskuntoa parannettua haluamani määrän verran, niin liityn kuntosaliin. Tässä lähellä on useampi hyväkin, joten ei pitäisi olla vaikea valita parasta:)
Sitten kun olen saanut tuota peruskuntoa parannettua haluamani määrän verran, niin liityn kuntosaliin. Tässä lähellä on useampi hyväkin, joten ei pitäisi olla vaikea valita parasta:)
Kymmenen onnistumisen avainta laihdutukseen
1. Älä ahnehdi liian isoja pudotuksia kerralla. Kun ne eivät toteudu heti, masennut turhaan. Asennoidu pudottamaan kilo tai pari kerrallaan. Silloin muistat helpommin olevasi onnistuja, sillä sellainen sinä olet!
2. Käy läpi kaikki keittiön kaapit ja hyllyt, joissa säilytät syötävää. Varmista, että kasviksia ja hedelmiä sekä muuta kevyttä löytyy aina. Säilytä keittiössäsi vain sellaisia tuotteita, jotka auttavat sinua painonhallinnassa.
3. Liikkumisesta tulevat hyödyt ja hyvä olo ovat kiistattomat. Etsi sellainen liikkumisen muoto, johon hullaannut, tai jonka parissa ainakin viihdyt. Kirjoita varsinkin aluksi aikomuksesi kalenteriin, kunnes liikkumisesta tulee tapa. Voit myös tavoitella vaikka kolmea liikkumiskertaa päivässä:vie roskat,käy kaupassa, juokse junalle/bussiin..
4. Ystävän tuki voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi. Etsi sekä toimivia että kuuntelevia ystäviä. Ensimmäisen kanssa voit käydä ulkoilemassa. Jälkimmäiset antavat henkistä tukea vaikeampina hetkinä.
5. Jos et ole sinut kokkaamisen kanssa, etsi helppoja kevyitä reseptejä keittokirjoista, ystäviltä tai lehdistä. Kotiruolla on helpompi laihduttaa kuin ravintolaruualla. Kokeile vaikka!
6. Kirjoita muistiin, mitä syöt. Päiväkirja, kalenteri,internet, ne ovat kaikki käytössäsi. Unohda huijaus. Rehelliset maan perivät. Samalla peritään myös kevyt olemus.
7. Vesi tuo kylläisyyden tunnetta, auttaa ruoansulatuksessa ja estää nuutumista. Hanki kaunis vesipullo tai ylellinen lasi, josta nautit vettä. Kokeile lisätä veteen mintun lehtiä, kurkkuviipaleita, hedelmäpaloja tai liraus mehutiivistettä.
8. Jatkuvuus on tärkeää. Totuta itsesi noudattamaan kevyitä tapoja- jopa viikonloppuisin. Syö aina aamiaista! Pidä tapana valikoida kokojyvää, rasvatonta, vähärasvaista, sokeritonta jne.
9. Perusta palkintopurkki. Joka kerta kun liikut vähintään 15min, laita purkkiin 50senttiä tai 1euro. Joka kerta, kun olet pudottanut kilon, laita samoin rahaa purkkiin. Kuukauden kuluttua voit keksiä rahoille käyttöä.
10. Kun ote lipsuu, älä jättäydy kevyistä tavoista. Lipsumisen suurin vaara on se, että antaa lipsua kunnolla- niin, että kaatuu ja jää makaamaan. Sen sijaan kirjoita pieni muistilappu tuntemuksistasi, laita se kirjekuoreen ja kun suljet sen, anna itsellesi anteeksi, unohda ja palaa päiväjärjestykseen.
Lähteenä oli painonvartijoiden onnistumisen avaimet top 10.
2. Käy läpi kaikki keittiön kaapit ja hyllyt, joissa säilytät syötävää. Varmista, että kasviksia ja hedelmiä sekä muuta kevyttä löytyy aina. Säilytä keittiössäsi vain sellaisia tuotteita, jotka auttavat sinua painonhallinnassa.
3. Liikkumisesta tulevat hyödyt ja hyvä olo ovat kiistattomat. Etsi sellainen liikkumisen muoto, johon hullaannut, tai jonka parissa ainakin viihdyt. Kirjoita varsinkin aluksi aikomuksesi kalenteriin, kunnes liikkumisesta tulee tapa. Voit myös tavoitella vaikka kolmea liikkumiskertaa päivässä:vie roskat,käy kaupassa, juokse junalle/bussiin..
4. Ystävän tuki voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi. Etsi sekä toimivia että kuuntelevia ystäviä. Ensimmäisen kanssa voit käydä ulkoilemassa. Jälkimmäiset antavat henkistä tukea vaikeampina hetkinä.
5. Jos et ole sinut kokkaamisen kanssa, etsi helppoja kevyitä reseptejä keittokirjoista, ystäviltä tai lehdistä. Kotiruolla on helpompi laihduttaa kuin ravintolaruualla. Kokeile vaikka!
6. Kirjoita muistiin, mitä syöt. Päiväkirja, kalenteri,internet, ne ovat kaikki käytössäsi. Unohda huijaus. Rehelliset maan perivät. Samalla peritään myös kevyt olemus.
7. Vesi tuo kylläisyyden tunnetta, auttaa ruoansulatuksessa ja estää nuutumista. Hanki kaunis vesipullo tai ylellinen lasi, josta nautit vettä. Kokeile lisätä veteen mintun lehtiä, kurkkuviipaleita, hedelmäpaloja tai liraus mehutiivistettä.
8. Jatkuvuus on tärkeää. Totuta itsesi noudattamaan kevyitä tapoja- jopa viikonloppuisin. Syö aina aamiaista! Pidä tapana valikoida kokojyvää, rasvatonta, vähärasvaista, sokeritonta jne.
9. Perusta palkintopurkki. Joka kerta kun liikut vähintään 15min, laita purkkiin 50senttiä tai 1euro. Joka kerta, kun olet pudottanut kilon, laita samoin rahaa purkkiin. Kuukauden kuluttua voit keksiä rahoille käyttöä.
10. Kun ote lipsuu, älä jättäydy kevyistä tavoista. Lipsumisen suurin vaara on se, että antaa lipsua kunnolla- niin, että kaatuu ja jää makaamaan. Sen sijaan kirjoita pieni muistilappu tuntemuksistasi, laita se kirjekuoreen ja kun suljet sen, anna itsellesi anteeksi, unohda ja palaa päiväjärjestykseen.
Lähteenä oli painonvartijoiden onnistumisen avaimet top 10.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
:)
Aamupaino tasan 80kg.
Eka kerta elämässäni kun paino pysyy täsmälleen samana. Pääasia on ettei se ole noussut, ei haittaa edes ettei ole laskenut, kun en eilen tehnyt mitään ihmeellistä.
Eka kerta elämässäni kun paino pysyy täsmälleen samana. Pääasia on ettei se ole noussut, ei haittaa edes ettei ole laskenut, kun en eilen tehnyt mitään ihmeellistä.
lauantai 28. marraskuuta 2009
Pettymys
Huomasin TAAS luottaneeni liikaa. Ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni ja hyvin läheisenä tällaisena ja sitten ilmeni, että hän on puhunut TAAS kaikin puolin paskaa about viime vuoden ajalta. Loukkaa eniten, että olemme tunteneet yli 8vuotta ja nyt rupeaa paljastumaan kaikkea mitä hän on puhunut paskaa minusta ja hänestä itsestään.
On mielenkiintoista huomata, miten suuri tarve meillä ihmisillä on valehdella toisillemme.
Vaikka meille pienestä pitäen yritetään opettaa rehellisyyttä, niin on kumma miten vaikeaa se rehellisyyden pitäminen on ihan meillä KAIKILLA aikuisilla. En tosiaan puhu mistään isoista valheista edes vaan ihan jo niistä pienistä. Jotenkin vaan eniten itseäni loukkaa se, että esitetään vuodesta toiseen ystävää ja sitten tämä on ns. Palkkio tästä kaikesta ystävyydestä mitä itse on tullut annettua toiselle.
Miten vaikeaa OIKEASTI meille kaikille tämä rehellisyys on? Miksi se on niin vaikeaa puhua totta? Ja varsinkin kun itse oletamme sitä rehellisyyttä toiselta niin miksi emme itse ole rehellisiä? Ihan tosissaan!?
Ja en nyt todellakaan sano, että olen ainoa rehellinen ihminen koko suomessa. Tai että en koskaan ole valehdellut. Olisi hienoa voida sanoa niin, mutta ikävä kyllä näin ei ole. En itsellään ymmärrä miksi olen ja tulen valehtelemaan niinkin paljon? Kuitenkin se on musta aika huolestuttavaa, että me aikuiset ihmiset ei pystytä olemaan rehellisiä toisillemme. Ei pitäisi olla niin vaikeaa. Ihan oikeasti. Meidän pitäisi vielä entisestään tukea toisiamme rehellisyyteen. Kun ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Vai mitä mieltä itse olette?
On mielenkiintoista huomata, miten suuri tarve meillä ihmisillä on valehdella toisillemme.
Vaikka meille pienestä pitäen yritetään opettaa rehellisyyttä, niin on kumma miten vaikeaa se rehellisyyden pitäminen on ihan meillä KAIKILLA aikuisilla. En tosiaan puhu mistään isoista valheista edes vaan ihan jo niistä pienistä. Jotenkin vaan eniten itseäni loukkaa se, että esitetään vuodesta toiseen ystävää ja sitten tämä on ns. Palkkio tästä kaikesta ystävyydestä mitä itse on tullut annettua toiselle.
Miten vaikeaa OIKEASTI meille kaikille tämä rehellisyys on? Miksi se on niin vaikeaa puhua totta? Ja varsinkin kun itse oletamme sitä rehellisyyttä toiselta niin miksi emme itse ole rehellisiä? Ihan tosissaan!?
Ja en nyt todellakaan sano, että olen ainoa rehellinen ihminen koko suomessa. Tai että en koskaan ole valehdellut. Olisi hienoa voida sanoa niin, mutta ikävä kyllä näin ei ole. En itsellään ymmärrä miksi olen ja tulen valehtelemaan niinkin paljon? Kuitenkin se on musta aika huolestuttavaa, että me aikuiset ihmiset ei pystytä olemaan rehellisiä toisillemme. Ei pitäisi olla niin vaikeaa. Ihan oikeasti. Meidän pitäisi vielä entisestään tukea toisiamme rehellisyyteen. Kun ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Vai mitä mieltä itse olette?
Ei jumankauta!
Olen niin onnellinen!!! Jumankauta, tämän päivän paino 80kg! Kuun alusta siis yhteensä 5kg lähtenyt!!!
torstai 26. marraskuuta 2009
"Kaikki on mahdollista, jos usko on kyllin vahva".
Tämän päivän paino:81,7kg!!
Olen laihtunut n.2viikossa 2,3kg!! Olen laihtunut yhteensä painostani siis 2,7%!
Hyvä minä!! Olen niin ylpeä itsestäni!:) tästä se lähtee!:)
Niin ja kaiken lisäksi me saatiin se kämppä!! Täydellistä sanoisinko:)
Olen laihtunut n.2viikossa 2,3kg!! Olen laihtunut yhteensä painostani siis 2,7%!
Hyvä minä!! Olen niin ylpeä itsestäni!:) tästä se lähtee!:)
Niin ja kaiken lisäksi me saatiin se kämppä!! Täydellistä sanoisinko:)
tiistai 24. marraskuuta 2009
Näyttö
Näyttö olis nyt sit klo.17. Onneks me ollaan ainoat, ketkä sitä on nyt menossa katsomaan. Ei tuu sellasta kiirettä siin sit vouhottaa, et otetaanko me se kämppä vai ei.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Ihanaa!
Päätettiin sitten eilen illalla poikaystäväni kanssa muuttaa yhteen!! Vihdoin! Kämppä löyty sitten raisiosta saman tien, ainakin netin kuvien perusteella ja tarttis huomenna mennä kattoo sitä! Vaikutti kyl ihanal kämpäl! Kaksio, neliöi 56, vuokra olis 490e. Kuulostaa toisaalta liian hyvältä ollakseen totta, et vähän jännittää et entä jos se ei olekkaan niin ihana, niin sit kämpän etsiminen jatkuu viel. Mut toi on nyt alku!
Ja raisiosta se kämppä kuitenkin tulee olemaan, en halua asua enää naantalissa! Liikaa samat porukat aina.
Raisiossa vois sillai kuitenki aloittaa uuden elämän ja uudet ihmiset etsiä siihen ympärille! :) mutta siis, raisio here we come!!:)
Ja raisiosta se kämppä kuitenkin tulee olemaan, en halua asua enää naantalissa! Liikaa samat porukat aina.
Raisiossa vois sillai kuitenki aloittaa uuden elämän ja uudet ihmiset etsiä siihen ympärille! :) mutta siis, raisio here we come!!:)
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Onpa ollut taas viikonloppu.
Perjantaina meni lääkkeiden kanssa aivan överiksi ja eilen en sitten juonut onneksi paljoa ja en itse asiassa tullut ottaneeksi lääkkeitä lainkaan. Nukuinkin loppujen lopuksi vain muutaman tunnin.
Sain sitten aiheutettua ihan kamalan sodan ystävättäreni ja hänen miehensä välille. Pakko oli kuitenkin ystävättärelleni kertoa, kun minulle tultiin kertomaan, että hänen miehensä on pettänyt häntä. Ja ei muuten mitään mutta mies petti häntä ystävättäreni toiseksi parhaan ystävän kanssa!
He eivät onneksi olleet sänkyyn menneet mutta useampaan otteeseen vuoden sisällä suudelleet. Ja tämä kaikki paljastui eilen.
Olemme kuitenkin sopineet tämän tytön kanssa, että tulee mitä vaan mitä kuulemme toistemme kumppanien tehneen (miehemme ovat siis myös ystäviä keskenään.), kerromme tästä toisillemme. On se mitä vain. Näin varmistamme, että voimme luottaa siihen, että kuulemme varmasti jos juuri jotain pettämistä tai jotain tapahtuu.
Minut haukuttiin tästä eilen myös aivan pystyyn. Kuulemma kaikkia asioita ei tarvitse mennä kertomaan toiselle.
Itse asennoidun kuitenkin niin, että jos mieheni pettäisi minua, haluaisin tästä kuulla.
En tiedä miten muilla se on mutta näin meillä.
Perjantaina meni lääkkeiden kanssa aivan överiksi ja eilen en sitten juonut onneksi paljoa ja en itse asiassa tullut ottaneeksi lääkkeitä lainkaan. Nukuinkin loppujen lopuksi vain muutaman tunnin.
Sain sitten aiheutettua ihan kamalan sodan ystävättäreni ja hänen miehensä välille. Pakko oli kuitenkin ystävättärelleni kertoa, kun minulle tultiin kertomaan, että hänen miehensä on pettänyt häntä. Ja ei muuten mitään mutta mies petti häntä ystävättäreni toiseksi parhaan ystävän kanssa!
He eivät onneksi olleet sänkyyn menneet mutta useampaan otteeseen vuoden sisällä suudelleet. Ja tämä kaikki paljastui eilen.
Olemme kuitenkin sopineet tämän tytön kanssa, että tulee mitä vaan mitä kuulemme toistemme kumppanien tehneen (miehemme ovat siis myös ystäviä keskenään.), kerromme tästä toisillemme. On se mitä vain. Näin varmistamme, että voimme luottaa siihen, että kuulemme varmasti jos juuri jotain pettämistä tai jotain tapahtuu.
Minut haukuttiin tästä eilen myös aivan pystyyn. Kuulemma kaikkia asioita ei tarvitse mennä kertomaan toiselle.
Itse asennoidun kuitenkin niin, että jos mieheni pettäisi minua, haluaisin tästä kuulla.
En tiedä miten muilla se on mutta näin meillä.
lauantai 21. marraskuuta 2009
Hävettää
Oltiin eilen yöllä juhlimassa mun yhtä ystävätärtä ja tuli vähän liikaa juotua. Join 7.5% lonkeroita, eli siis niitä tavallista vahvempia ja shampanjaa. Ja menin sitten ottamaan lääkkeet ja epäilen vahvasti että niitäkin otin liikaa.
Muisti aivan poikki kello 22 eteenpäin.
Katsoin äsken puhelintani ja olin taas soitellut kaikille. Luoja, että nyt hävettää. Onneksi en sentään koko puhelinluetteloa ole läpi käynyt. Mutta ihan tarpeeksi kyllä. Jonkun pitäisi takavarikoida multa puhelin, kun alan juomaan. Samalla lailla kun toisilta otetaan auton avaimet. Teen melkein yhtä pahaa tuhoa kännykällä, kuin jotkut autoilla. Tai no, en nyt ihan mutta kuitenkin. Tajusitte varmaan.
Nyt sitten pitäisi saada silmät sen verran auki et pääsisi täältä sohvalta ylös..
Muisti aivan poikki kello 22 eteenpäin.
Katsoin äsken puhelintani ja olin taas soitellut kaikille. Luoja, että nyt hävettää. Onneksi en sentään koko puhelinluetteloa ole läpi käynyt. Mutta ihan tarpeeksi kyllä. Jonkun pitäisi takavarikoida multa puhelin, kun alan juomaan. Samalla lailla kun toisilta otetaan auton avaimet. Teen melkein yhtä pahaa tuhoa kännykällä, kuin jotkut autoilla. Tai no, en nyt ihan mutta kuitenkin. Tajusitte varmaan.
Nyt sitten pitäisi saada silmät sen verran auki et pääsisi täältä sohvalta ylös..
perjantai 20. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
"jumala ja saatana kohtaa niin, me mennään perkele helvettiin"
"Maybe he'll change
Maybe things'll get better
Maybe it would be nice
If he wouldn't always put you down
Maybe things'll work out
But maybe they'll never..
..Maybe he'll change
If you could be better
But maybe it's not your fault..
You have to much to give, to live,
To waste your time on him."-Superchic - Bowling Ball-
Serkulleni.
Sain idean eräästä blogista, jota käyn silloin tällöin lueskelemassa. Ajon nyt purkaa tähän mitä minä todella vihaan. Sen jälkeen en kuluta niihin enää energiaa ja näin ollen oma oloni paranee aikaa myöden.
*Vihaan ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen pettävät samassa asiassa. Aina ja uudelleen. Ja vihaan itsessäni sitä, että haluan antaa näille ihmisille mahdollisuuden. Aina ja uudelleen.
*Vihaan ihmisiä, jotka eivät kestä omaa pahaa oloaan ja joiden oma olo paranee vasta sitten, kun saa toisen olon tehtyä huonoksi. Tälläisiä ihmisiä elämässäni on aivan liikaa. Ja aika moni heistä on minun sukulaisiani, joten heistä on aika vaikea päästä eroon. Varsinkin kun he eivät näe itsessään mitään vikaa. IKINÄ.
*Vihaan itseäni, että jaksan enää loukkaantua. Huolestua. Tulla surulliseksi. Suomeksi sanottuna siis vihaan itseäni, koska jaksan välittää kaikesta huolimatta perheestäni ja ystävistäni, vaikka he tekevät mitä.
*Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miten vahva sana VIHA on. Että jos he sanovat vihaavansa esim. minua, otan sen henkilökohtaisena loukkauksena ja en kyllä anna hetkeen todellakaan tuollaista anteeksi. Jos koskaan. Tai sitten anteeksi annan muutaman kerran mutta unohda en koskaan.
*Vihaan itseäni, etten osaa olla pitkävihainen.
*Vihaan heikkouttani. Heikkouttani ruuan edessä. Tai alkoholin. Tai läheisteni edessä. Tai oman elämäni edessä.
*Vihaan sitä, kun toinen luulee tietävänsä toisesta kaiken ja siksi mukamas oikeutettu arvostelemaan tätä tai tämän elämää. Esim. kuinka väärin tämän ihmisen elämä on, koska se ei ole samanlainen kun arvostelijan. Vaikka huom! harvemmin sen arvostelijankaan elämä on niin kovin ruusuinen, hän ei vain uskalla itselleen sitä välttämättä edes myöntää.
*Vihaan sitä, kun ei pysty nukkumaan.
*Vihaan sitä, kun ennen minut opetettiin ajattelemaan, että se on rohkeutta eikä heikkoutta, että pyytää apua, kun ei pärjää. Ja nyt minulle hoetaankin täysin päinvastaista.
*Vihaan pelätä. Ihmisiä. Itseäni. Hylkäämistä.
*Vihaan vihata.
*Vihaan sitä, kun petyn aina samoihin ihmisiin ja puran sen sitten itseeni, kun en heihin voi.
En nyt tähän keksinyt muuta. Tuossa on kuitenkin aika pitkälti yritetty purkaa ajatukseni lähiaikoina tapahtuneista pettymyksistäni ilman, että erittelen suoraan tiettyä hetkeä tai tiettyä ihmistä, johon olen pettynyt.
"When you see my face
Hope it gives you hell, hope it gives you hell.
When you walk my way,
Hope it gives you hell, hope it gives you hell.
Now where's your picket fence, love?
And where's that shiny car?
And did it ever get you far?
You never seemed so tense, love.
I've never seen you fall so hard,
do you know where you are?
And truth be told I miss you,
And truth be told I'm lying.
..If you ever find man that's worth,
a damn and treats you well,
than he's a fool, you're just as well.
Hope it gives you hell.
..Tomorrow you'll be thinking to yourself,
yeah, where did it all go wrong?
But the lies goes on and on.
..Now you'll see what you've done to me.
You can take back your memories, they're no good to me."
-All American Rejects: Gives you hell-
Entiselle ystävälleni.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
"What's the point in all this screaming? No one's listening anyway."
They painted up your secrets
And the lies they told to you
And the least they ever gave you
Was the most you ever knew
And I wonder where these dreams go
When the world gets in your way
What's the point in all this screaming?
No one's listening anyway.
Your voice is small and fading
And you're hiding here unknown
And you mother loves you father
'cause she's got nowhere to go
And she wonders where these dreams go
'cause the world got in her way
What's the point in never trying?
Nothing's changing anyway.
They press their lips against you
And you love the lies they say
And I tried so hard to reach you
But you're falling anyway
And you know I see right through you
'cause the world gets in your way
What's the point in all this screaming?
You're not listening anyway
-Goo goo dolls-
Alkoipas taas tämä minun perusangstaaminen taas. Kaikki oli hyvin, ihan oikeesti hyvin jo. Olin megaonnellinen et oon tosiaan onnistunut laihtumaan ja noin paljon, mutta mitä minä sitten tein? Päätin palkita itseni. Suklaalla. Sipseillä. Makkaralla. HYI HEL***!!! Poikakaverinikin katsoi vieressä, kun eka mätin puoli levyä suklaata ja melkein puoli pussia sipsiä, ja totesi vain, että se siitä laihtumisesta sitten. Sitten seuraavaksi päätimme vähän syödä ILTAPALAA! Eli grillasimme puoli kiloa makkaraa!! Eka purasu oli ihan hyvää jopa. Oikeesti. Söin yhden pätkän ja kun seuraavasta puraisin pätkän, tein sentään viksusti: valitin sen maistuvan oudolle ja lykkäsin poikaystäväni syötäväksi sen. Ja samoin tein kahden viimeisen pätkän suhteen. Eli söin neljästä pätkästä varmaan puolitoista ja nuo neljä pätkää ovat itsessään se 500grammaa. (Se kuulostaa ainakin minun mielestäni paljon pienemmältä määrältä, kun kirjoittaa grammoissa sen. Jotenkin määrän tajuan vasta kun puhutaan kiloissa.) Nyt on todella oksettava ja muutenkin huono olo. En voi mennä oksentamaan, koska sitten nuo muut taas ihmettelisivät ja joutuisin valehtelemaan. Haluan äänieristetyn vessan.
Haluaisin mennä vaa'alle. Katsomaan kuinka paljon olen onnistunut pilaamaan aamuisen tulokseni. En vain uskalla mennä. Sillä tiedän, että luvun nähtyäni, en pysty pidättelemään itseäni. Menen väkisin oksentamaan.
Tätä kirjoittaessanikin, minulla valuu kyyneleet pitkin kasvojani. Äänetöntä itkua.
Ahdistaa. Miksi menin tekemään noin?? En voi ymmärtää taas mitä päässäni liikkuu. Kai uskoin hallitsevani itseni paremmin. Miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla? Eihän nyt alkoholistikaan voi pitää kaapissaan vodkapulloa ilman, että juo sen.
En voi poistua tästä tietokoneeltakaan edes. Poikaystäväni odottaa minua viereensä nukkumaan, mutta jos menen sinne hän näkee punaiset silmäni ja huolestuu taas. Ja ei hän käsitä miksi tämä ahdistaa minua näin paljon. En kehtaa sanoa, että itken taas ruuan takia. Hänen vastauksensa kun on aina sama: ÄLÄ SYÖ SITTEN. Mutta silti jos ilmoitan, kun on ruoka etten syö, hän rupeaa valittamaan ja uhkailemaan erilaisin keinoin minua, pakottaen minut syömään. (ja ei, ei mitään väkivaltaan liittyvää vaan hän vie minulta asiat pois jotka ovat minulle elinehto, jotta söisin.)
Tiedän, että minun tulee syödä. Mutta kun se syöminen ei pysy hallinnassa. Miksi en pysty syömään ns. normaalisti? Mikä ihme siinä on niin vaikeaa?
Huomen aamulla voin sitten yksin itkeä vaa'alla, kun poikaystäväni on töissä. Toivottavasti en olisi ainakaan lihonnut täysin takaisin tuohon 84kg. Kunpa olisi sen alle vielä. Silloin en olisi ihan hukkaan sentään heittänyt tätä kaikkea mitä olen viime viikot tehnyt marraskuun ajan. Jos se on 84kg, paastoan viikonloppuun eli siis huomisen ja ylihuomisen. Käytän sitten niitä kliseisimpiä lauseita miksi en syö. "Söin just ennen ku tulit." "Mulla on paha olo." "Ei tee mieli."
WUHUU!!!!!
Paino pudonnut 7päivässä 1.3kg vaikka tavoite oli vain puoli kiloa viikossa pudottaa jotta se pysyisi varmasti poissa!!! Olen niin onnellinen!! Hyvä minä!!! :)
Tämän päivän kalorit mitä saan syödä jotta laihdun on:1438kcal :)
"Tired of trying to do it right
Her dreams are just too far away to see how steps she's making
Might be taking her to who she'll be
And suddenly it isn't what it used to be
And after all this time it worked out just fine
And suddenly I am where I'm supposed to be
And after all the tears I was supposed to be here"
Superchick - suddenly
Tämän päivän kalorit mitä saan syödä jotta laihdun on:1438kcal :)
"Tired of trying to do it right
Her dreams are just too far away to see how steps she's making
Might be taking her to who she'll be
And suddenly it isn't what it used to be
And after all this time it worked out just fine
And suddenly I am where I'm supposed to be
And after all the tears I was supposed to be here"
Superchick - suddenly
tiistai 17. marraskuuta 2009
Tänään tuli elokuva Racing for time tv1000nelta. Ja tajusin juuri, että olen tosiaan kyllästynyt vihaamaan. Juuri niinkuin tuossa elokuvassa todetaan.
En jaksa enää kuluttuaa energiaani negatiivisiin asioihin. Voisin käyttää aikani ja elämäni niin paljon positiivisempiin asioihin! En vain tiedä miten saan myös läheiseni elämään niin, ettei minun tarvitsisi kerta toisensa jälkeen pettyä siihen, että taas luotin. Minulla ei yksinkertaisesti riitä energia nostamaan muita ihmisiä lisäksi sieltä ojasta ylös. Kun ei energia meinaa riittää edes itseni sieltä ylös nostamiseen.
Nyt alan kuitenkin taistelemaan elämäni puolesta, sillä sitä ei kukaan muu puolestani tee.
Ehkä sitten pääni myös rauhoittuu pikku hiljaa ja pystyn jopa nukkumaan normaalisti. Oikeasti lepäämään. Sitä odottaessa ja toivoessa.
Pitäkää peukkuja!
En jaksa enää kuluttuaa energiaani negatiivisiin asioihin. Voisin käyttää aikani ja elämäni niin paljon positiivisempiin asioihin! En vain tiedä miten saan myös läheiseni elämään niin, ettei minun tarvitsisi kerta toisensa jälkeen pettyä siihen, että taas luotin. Minulla ei yksinkertaisesti riitä energia nostamaan muita ihmisiä lisäksi sieltä ojasta ylös. Kun ei energia meinaa riittää edes itseni sieltä ylös nostamiseen.
Nyt alan kuitenkin taistelemaan elämäni puolesta, sillä sitä ei kukaan muu puolestani tee.
Ehkä sitten pääni myös rauhoittuu pikku hiljaa ja pystyn jopa nukkumaan normaalisti. Oikeasti lepäämään. Sitä odottaessa ja toivoessa.
Pitäkää peukkuja!
maanantai 16. marraskuuta 2009
Huoh. Joo, tipattomuus meni miten meni. Eli päi helvettiä. Ikävä kyllä. Juoppo mikä juoppo. *syvä huokaus*
Oon nähnyt kyl taas niin mielenkiintoisia unia, taas unissa taistellut kaikkea mahdollista vastaan. Huoh. En käsitä miksi, silloin harvoin kuin mun pää antaa mun levätä, niin miksi taistelen unissakin? Miksen voi edes antaa 2tuntia vuorokaudessa levätä?
Minulle ihmetellään usein sitä, miksi en liiku. Miksi en käy 7x viikossa juoksemassa jne. En kehtaa sanoa, että koska olen väsynyt. Koska en saa päältäni rauhaa edes yöllä, niin en pysty päivisin laittamaan itseäni liikkumaan. Vaikka tiedän, että se olisi hyvä. Ja tekisi minulle kaikin puolin hyvää. Kun vaan en oikeasti jaksa. Normaalisti ihmiset lepäävät, kun käyvät nukkumaan. Minä vain en lepää. Sama ongelma ollut viimeiset 6vuotta. En vain pysty nukkumaan. Normaalisti.
Vaikka syön unilääkkeitä ym lääkkeitä päivittäin, en vain PYSTY lepäämään. Nukun kyllä. Se ei ENÄÄ ole ongelma. Ei sen jälkeen kun lääkkeet sain. Se vain, että painajaiset ovat vain taas kerran pahentuneet. Ja lääkkeiden annostusten muuttaminen ei vain auta. Vaikka lääkärit väittää, että otat enemmän tai vähemmän tätä ja tätä lääkettä niin mieli pystyy rauhoittumaan. Mutta kun ei se rauhoitu. Ei sitten millään. Ja terapiaa on yritetty jo. Vaikka minkä tyylistä terapiaa. Mutta kun pää ei asetu niin ei. Ja en ymmärrä MISSÄ on vika! En vain jaksa!
Välillä on niitä kausia kun kaikki sujuu. Ihan oikeasti jopa sujuu. Saan nukuttua ja päivisin sujuu asiat. En tiedä miksi en saa ylläpidettyä tätä tunnetta. Päässä vain napsuu.
Oon nähnyt kyl taas niin mielenkiintoisia unia, taas unissa taistellut kaikkea mahdollista vastaan. Huoh. En käsitä miksi, silloin harvoin kuin mun pää antaa mun levätä, niin miksi taistelen unissakin? Miksen voi edes antaa 2tuntia vuorokaudessa levätä?
Minulle ihmetellään usein sitä, miksi en liiku. Miksi en käy 7x viikossa juoksemassa jne. En kehtaa sanoa, että koska olen väsynyt. Koska en saa päältäni rauhaa edes yöllä, niin en pysty päivisin laittamaan itseäni liikkumaan. Vaikka tiedän, että se olisi hyvä. Ja tekisi minulle kaikin puolin hyvää. Kun vaan en oikeasti jaksa. Normaalisti ihmiset lepäävät, kun käyvät nukkumaan. Minä vain en lepää. Sama ongelma ollut viimeiset 6vuotta. En vain pysty nukkumaan. Normaalisti.
Vaikka syön unilääkkeitä ym lääkkeitä päivittäin, en vain PYSTY lepäämään. Nukun kyllä. Se ei ENÄÄ ole ongelma. Ei sen jälkeen kun lääkkeet sain. Se vain, että painajaiset ovat vain taas kerran pahentuneet. Ja lääkkeiden annostusten muuttaminen ei vain auta. Vaikka lääkärit väittää, että otat enemmän tai vähemmän tätä ja tätä lääkettä niin mieli pystyy rauhoittumaan. Mutta kun ei se rauhoitu. Ei sitten millään. Ja terapiaa on yritetty jo. Vaikka minkä tyylistä terapiaa. Mutta kun pää ei asetu niin ei. Ja en ymmärrä MISSÄ on vika! En vain jaksa!
Välillä on niitä kausia kun kaikki sujuu. Ihan oikeasti jopa sujuu. Saan nukuttua ja päivisin sujuu asiat. En tiedä miksi en saa ylläpidettyä tätä tunnetta. Päässä vain napsuu.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Isänpäivän opetuksia elämästä..
Huomasin tänään, että en osaa käsitellä ongelmia. Ennen kun ahdisti, saatoin viiltää ja olo helpotti. Edes hetkeksi. Nyt en voi tehdä niin enää.
Ja tänään kun selvisi minua syvästi huolestuttanut sekä ahdistanut asia, huomasin etten osaakkaan käsitellä/selvittää tätä(kään) ongelmaa. Ja kun ahdistus kasvoi liian suureksi, huomasin olevani jo ärrällä kassalla 6siideriä nenän edessä.
Nyt siiderit ovat jääkaapissa ja istun tuolilla ahdistuneena, koska en haluaisi rikkoa tipatontani. En haluaisi paljastua itselleni niin alkoholistiksi, kuin mitä pelkään olevani. Nyt onkin sitten loppuilta taistelua siitä, juonko vai en.
Ja tänään kun selvisi minua syvästi huolestuttanut sekä ahdistanut asia, huomasin etten osaakkaan käsitellä/selvittää tätä(kään) ongelmaa. Ja kun ahdistus kasvoi liian suureksi, huomasin olevani jo ärrällä kassalla 6siideriä nenän edessä.
Nyt siiderit ovat jääkaapissa ja istun tuolilla ahdistuneena, koska en haluaisi rikkoa tipatontani. En haluaisi paljastua itselleni niin alkoholistiksi, kuin mitä pelkään olevani. Nyt onkin sitten loppuilta taistelua siitä, juonko vai en.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Lauantai illan huumaa
Tämä päivä on ollut taas niin outo!
Huomaa taas millä tavalla olen normaalisti tottunut elämääni elämään: perjantaina tai lauantaina on aina ryyppybileet ja loppuviikonloppu sitten niistä toipuen ja lisäksi jos juominen tapahtuu lauantaina, ensin niitä odotetaan koko perjantain. Koko viikonloppu keskittyy siis jossain määrin alkoholin ympärille. Tämä on kuulemma aivan normaalia näin nuorella mutta itseäni tämä häiritsee.
Ja nyt on törkeä himo tota alkoholia kohtaan. Jääkaapissa poikaystävän 2litran tonkka viiniä ja haluaisin niin ottaa lasin tai pari.
Onneksi viini tosiaan ei ole minun ja kuten kerroin täälläkin, kerroin tipattomuus suunnitelmastani poikaystävälleni ja nyt kun hänelle kerroin, että haluaisin tuota viiniä ottaa niin hän kielsi. Onneksi. Koska en oikeasti edes loppujen lopuksi halua sitä. Tai oikeastaan TARVITSE on oikeampi sana. Minun tarvitsisi oppia erottamaan nämä kaksi tunnetta toisistaan niin elämäni helpottuisi huomattavasti. Mutta kuten sanottua, olen tyytyväinen siitä kiellosta. Sitä oikeastaan hain jo tällä asialla kun otin hänen kanssaan asian puheeksi. Hyvä, että hän edes ajattelee minun puolestani noin järkevästi kun en itse siihen aina pysty..
Tänään olen kuitenkin tehnyt jotain hyödyllistäkin! Olen pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja siivonnut yleisesti muutenkin kämppääni. Tämä on siis minulta suuri saavutus koska olen äärimmäisen laiska varsinaisesti siivoamaan.
Nyt katselen kaksi viikkoa vanhaa totuuden hetkeä ja juon alkoholitonta siideriä. Tarkoitus olisi nollata pää seuraavaksi pelaamalla harry potter peliä xboxilla:)
Hauskaa iltaa teille mahdollisille ja mahdottomille lukijoille ja olkaa ihmisiksi;)
Huomaa taas millä tavalla olen normaalisti tottunut elämääni elämään: perjantaina tai lauantaina on aina ryyppybileet ja loppuviikonloppu sitten niistä toipuen ja lisäksi jos juominen tapahtuu lauantaina, ensin niitä odotetaan koko perjantain. Koko viikonloppu keskittyy siis jossain määrin alkoholin ympärille. Tämä on kuulemma aivan normaalia näin nuorella mutta itseäni tämä häiritsee.
Ja nyt on törkeä himo tota alkoholia kohtaan. Jääkaapissa poikaystävän 2litran tonkka viiniä ja haluaisin niin ottaa lasin tai pari.
Onneksi viini tosiaan ei ole minun ja kuten kerroin täälläkin, kerroin tipattomuus suunnitelmastani poikaystävälleni ja nyt kun hänelle kerroin, että haluaisin tuota viiniä ottaa niin hän kielsi. Onneksi. Koska en oikeasti edes loppujen lopuksi halua sitä. Tai oikeastaan TARVITSE on oikeampi sana. Minun tarvitsisi oppia erottamaan nämä kaksi tunnetta toisistaan niin elämäni helpottuisi huomattavasti. Mutta kuten sanottua, olen tyytyväinen siitä kiellosta. Sitä oikeastaan hain jo tällä asialla kun otin hänen kanssaan asian puheeksi. Hyvä, että hän edes ajattelee minun puolestani noin järkevästi kun en itse siihen aina pysty..
Tänään olen kuitenkin tehnyt jotain hyödyllistäkin! Olen pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja siivonnut yleisesti muutenkin kämppääni. Tämä on siis minulta suuri saavutus koska olen äärimmäisen laiska varsinaisesti siivoamaan.
Nyt katselen kaksi viikkoa vanhaa totuuden hetkeä ja juon alkoholitonta siideriä. Tarkoitus olisi nollata pää seuraavaksi pelaamalla harry potter peliä xboxilla:)
Hauskaa iltaa teille mahdollisille ja mahdottomille lukijoille ja olkaa ihmisiksi;)
perjantai 6. marraskuuta 2009
Perjantai ilta
Perjantai sujunut ihan mukavasti. Kuten myös tipattomuus. Yllättävää kyllä.
Eilen join 2alkoholitonta siideriä ja tänään menossa kolmas. Onneks noi on kuitenkin taas kerran light siidereitä, vaik ovatkin alkoholittomia..
Oon tyytyväinen taas itseeni. Meillä on kaveri käymässä ja nuo miehet ryyppäävät tuossa aivan tosissaan ja ei tee edes mieli maistaa. Katsoo miten pahaksi tämä himo alkoholia kohtaan vielä ehtii pahentua.. Luoja, että mulla on juoppo olo kun puhun tällaisia mutta kuitenkin.
Kävin tänään hoitamassa jopa asiani! Ainoa mikä unohtui oli mennä suutariin vaihtamaan mun syksykorkokenkiin, vai miksi niitä nyt kutsuisikaan, korkopalat ja tekemään uuteen vyöhöni lisää reikiä kun ostin ulkomailta ja ostin silloin liian ison. Harmittaa nyt, että en huomannut silloin jo tehdä siihen lisää reikiä sielä kaupassa, kun olisi saanut ilmaiseksi.
Kävin vihdoin ottamassa hiv testinkin. En kyllä usko, että mulla sitä on mut samaan testi pakettiin se meni ku ne muutkin taudit. Muita tauteja ei ole ollut ja nyt sit saan keskiviikkona tonkin testin tulokset niin ei tarvitse siitäkään ottaa stressiä sitten.
En siis ollut ennen käynyt sukupuolitauti testeissä ja näitä ei niin luotettavia kumppaneitakin itseltä löytyy niin parempihan tuollainen on tarkistaa. Varsinkin kun kuuluu ilmaiseen terveydenhuoltoon. Jotain iloa siitäkin;)
Mutta nyt kai palaan taas keskittymään poikien leffailtaan:hurjapäät maraton ja siitä 2osa meneillään..
Eilen join 2alkoholitonta siideriä ja tänään menossa kolmas. Onneks noi on kuitenkin taas kerran light siidereitä, vaik ovatkin alkoholittomia..
Oon tyytyväinen taas itseeni. Meillä on kaveri käymässä ja nuo miehet ryyppäävät tuossa aivan tosissaan ja ei tee edes mieli maistaa. Katsoo miten pahaksi tämä himo alkoholia kohtaan vielä ehtii pahentua.. Luoja, että mulla on juoppo olo kun puhun tällaisia mutta kuitenkin.
Kävin tänään hoitamassa jopa asiani! Ainoa mikä unohtui oli mennä suutariin vaihtamaan mun syksykorkokenkiin, vai miksi niitä nyt kutsuisikaan, korkopalat ja tekemään uuteen vyöhöni lisää reikiä kun ostin ulkomailta ja ostin silloin liian ison. Harmittaa nyt, että en huomannut silloin jo tehdä siihen lisää reikiä sielä kaupassa, kun olisi saanut ilmaiseksi.
Kävin vihdoin ottamassa hiv testinkin. En kyllä usko, että mulla sitä on mut samaan testi pakettiin se meni ku ne muutkin taudit. Muita tauteja ei ole ollut ja nyt sit saan keskiviikkona tonkin testin tulokset niin ei tarvitse siitäkään ottaa stressiä sitten.
En siis ollut ennen käynyt sukupuolitauti testeissä ja näitä ei niin luotettavia kumppaneitakin itseltä löytyy niin parempihan tuollainen on tarkistaa. Varsinkin kun kuuluu ilmaiseen terveydenhuoltoon. Jotain iloa siitäkin;)
Mutta nyt kai palaan taas keskittymään poikien leffailtaan:hurjapäät maraton ja siitä 2osa meneillään..
torstai 5. marraskuuta 2009
Tipattomuus
Kerroin tänään poikkiselleni, et olen vähintään tän kuun tipattomalla. Luoja se oli hämmästynyt! Katto ku idioottia, ja oli vaan et ohho, mistäs nyt tuulee. Ja sit sen jälkeen se totes vittuillen et tää johtuu varmaan siit typerästä kalorilaskuri jutusta. Ei meinannut millään uskoa, et tarkoitus on kyl yrittää muuttaa elämäntapoi terveempään ja katsoa millainen vaikutus tolla muhun on ja et ylipäätänsä PYSTYNKÖ mä siihen.
Sen jälkeen yritin varovasti kysyä, et eikö toi päätös ole nyt kuitenkin yleisesti positiivinen, johtuu se päätös mistä tahansa? Myönsi se sit sen kyllä todeksi. Ja siihen keskustelu tyrehtyikin.
Tiedän, että olemme olleet niin kauan yhdessä, että toista kohtaan on suhtautuminen muuttunut alkuajoista. Kaipaisin silti edes jotain tukea päätöksiäni kohtaan häneltä. Hän on kuitenkin elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Sen jälkeen yritin varovasti kysyä, et eikö toi päätös ole nyt kuitenkin yleisesti positiivinen, johtuu se päätös mistä tahansa? Myönsi se sit sen kyllä todeksi. Ja siihen keskustelu tyrehtyikin.
Tiedän, että olemme olleet niin kauan yhdessä, että toista kohtaan on suhtautuminen muuttunut alkuajoista. Kaipaisin silti edes jotain tukea päätöksiäni kohtaan häneltä. Hän on kuitenkin elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Päätöksiä
Olen jossain mielessä alkoholin suurkuluttaja ja minulla on tavallista suurempi riski tulla alkoholistiksi vanhemmistani johtuen.
Tätä taustaa ajatellen ja yritystäni laihduttaa ajatellen, suunnittelin olla loppu marraskuun tipattomalla. Ja jos se sujuu mallikkaasti ja ei tule mitään ihmeellistä niin jatkan sitä joulukuunkin. Katsoisi sitten miten se vaikuttaisi painooni ja yleiseen olooni.
En kuitenkaan kerro tästä tipattomasta kenellekkään muulle kuin täällä vain. Eli jos se epäonnistuu, kukaan muu ei voi tulla aukomaan päätään.
Ja tiedän että se ei ole välttämättä jonkun mielestä kovinkaan kummoista olla kk tai jopa 2kk tipattomalla, minulle se on kuitenkin on iso juttu. Minulla on tullut juoda väh. 1 siideri tai pari lasia viiniä per päivä ja siksi onkin iso juttu minulle tehdä tällainen päätös. Toivon tukea.
Tätä taustaa ajatellen ja yritystäni laihduttaa ajatellen, suunnittelin olla loppu marraskuun tipattomalla. Ja jos se sujuu mallikkaasti ja ei tule mitään ihmeellistä niin jatkan sitä joulukuunkin. Katsoisi sitten miten se vaikuttaisi painooni ja yleiseen olooni.
En kuitenkaan kerro tästä tipattomasta kenellekkään muulle kuin täällä vain. Eli jos se epäonnistuu, kukaan muu ei voi tulla aukomaan päätään.
Ja tiedän että se ei ole välttämättä jonkun mielestä kovinkaan kummoista olla kk tai jopa 2kk tipattomalla, minulle se on kuitenkin on iso juttu. Minulla on tullut juoda väh. 1 siideri tai pari lasia viiniä per päivä ja siksi onkin iso juttu minulle tehdä tällainen päätös. Toivon tukea.
Liikkeelle lähtö
Olen ylpeä itsestäni. Minulla on nyt taas pitkään ollut masennuskausia sillä tavalla, etten ole jaksanut tehdä mitään. En ole saanut aikaiseksi. Ei ole vain kiinnostanut. Edes hieman.
Ja nyt huomasin tämän olon osittain johtuneen eräästä minulle määrätystä lääkkeestä. Lääke on määrätty mielialan vaihteluihin ja sillä on unettava vaikutus. En syönyt sitä hetkeen, koska minulla ei sitä ole ollut ja nyt viime yönä otin yhden tabletin niinkuin minulle on määrätty. (Muiden peruslääkkeideni rinnalla siis) Ja joo, unta riittikin sitten 14tuntia. Heräsin kahdelta päivällä! Lisäksi huomasin oloni olevan aivan väsynyt, verrattuna siihen millaista se on ollut kun en ole syönyt tuota tiettyä lääkettä. Elikä päätin nyt lopettaa tuon lääkkeen syönnin, minulle se ei selvästtikkään sovi.
Ja tämän päätöksen tehtyäni, sain jopa potkittua itseäni niin paljon liikkeelle, että liityin kalorilaskuri.fi.hin. Pääsen sivulleni tosin sisään vasta ensi tiistaina, koska he tarkistavat vain viikon välein ketä on maksanut ja mitä. Sitä odotellessa. Sivustolla on siis ruokapäiväkirjaa sekä kalorilaskuria ym. Muuhun en vielä "ehtinyt" perehtymään. <- Tuonkin termin "ehtiä" käyttäminen pitäisi muuten lopettaa kokonaan näinä minun tekosyinäni.
Lisäksi olen tässä viikon verran kironnut mielessäni kun olen poikaystäväni kotona ollut, että kun on niin kylmä. En ole saanut asialle tehtyä mitään, koska olen vain selitellyt, että kohta kohta. Sitten se jää ja taas niiskutan. Tänään potkin kuitenkin itseäni perseelle ja sytytin takkaan valkean ja poltin jopa kaksi pesällistä.
Huomenna lähden kotiin joten katsoo miten tämä itseni perseelle potkiminen sujuisi sielä. No, rakastan kotikaupunkiani joten jos sitä jaksaisi sieläkin oikeasti jopa alkaa liikkua niin jos löytäisi sen rakkauden siihen liikkumiseenkin.
Ja nyt huomasin tämän olon osittain johtuneen eräästä minulle määrätystä lääkkeestä. Lääke on määrätty mielialan vaihteluihin ja sillä on unettava vaikutus. En syönyt sitä hetkeen, koska minulla ei sitä ole ollut ja nyt viime yönä otin yhden tabletin niinkuin minulle on määrätty. (Muiden peruslääkkeideni rinnalla siis) Ja joo, unta riittikin sitten 14tuntia. Heräsin kahdelta päivällä! Lisäksi huomasin oloni olevan aivan väsynyt, verrattuna siihen millaista se on ollut kun en ole syönyt tuota tiettyä lääkettä. Elikä päätin nyt lopettaa tuon lääkkeen syönnin, minulle se ei selvästtikkään sovi.
Ja tämän päätöksen tehtyäni, sain jopa potkittua itseäni niin paljon liikkeelle, että liityin kalorilaskuri.fi.hin. Pääsen sivulleni tosin sisään vasta ensi tiistaina, koska he tarkistavat vain viikon välein ketä on maksanut ja mitä. Sitä odotellessa. Sivustolla on siis ruokapäiväkirjaa sekä kalorilaskuria ym. Muuhun en vielä "ehtinyt" perehtymään. <- Tuonkin termin "ehtiä" käyttäminen pitäisi muuten lopettaa kokonaan näinä minun tekosyinäni.
Lisäksi olen tässä viikon verran kironnut mielessäni kun olen poikaystäväni kotona ollut, että kun on niin kylmä. En ole saanut asialle tehtyä mitään, koska olen vain selitellyt, että kohta kohta. Sitten se jää ja taas niiskutan. Tänään potkin kuitenkin itseäni perseelle ja sytytin takkaan valkean ja poltin jopa kaksi pesällistä.
Huomenna lähden kotiin joten katsoo miten tämä itseni perseelle potkiminen sujuisi sielä. No, rakastan kotikaupunkiani joten jos sitä jaksaisi sieläkin oikeasti jopa alkaa liikkua niin jos löytäisi sen rakkauden siihen liikkumiseenkin.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
kuvottava läski
Sain viime yöllä kuulla mitä minusta puhutaan n.200km päässä kotoani.
Ystäväni selitti miten oli puhunut erään ystävänsä kanssa siitä millainen läski minusta on tullut. Miten ennen olin muodoton anorektikko ja nyt olen vain läski ja muodoton. Miten ystävälläni sentään on muodot. Ja minä tyhmä kun jo hetken aikaa olin ylpeä siitä miten minulla on vihdoin edes vähän tullut muotoja, rinnat ja perse vaikka muualla onkin aivan liikaa.
Nyt kuitenkin tajusin ettei niin ole. Koskaan. Koskaan en tule kelpaamaan.
Joko olen juuri muodoton anorektikko tai vastaava läski.
Viime yönä ennen kun nukahtamistani, viimeinen ajatukseni oli, että mun on PAKKO laihtua.
Huomenna alkaa dietti/yleisesti laihdutuskuuri piste.
Ei enää selityksiä.
Ystäväni selitti miten oli puhunut erään ystävänsä kanssa siitä millainen läski minusta on tullut. Miten ennen olin muodoton anorektikko ja nyt olen vain läski ja muodoton. Miten ystävälläni sentään on muodot. Ja minä tyhmä kun jo hetken aikaa olin ylpeä siitä miten minulla on vihdoin edes vähän tullut muotoja, rinnat ja perse vaikka muualla onkin aivan liikaa.
Nyt kuitenkin tajusin ettei niin ole. Koskaan. Koskaan en tule kelpaamaan.
Joko olen juuri muodoton anorektikko tai vastaava läski.
Viime yönä ennen kun nukahtamistani, viimeinen ajatukseni oli, että mun on PAKKO laihtua.
Huomenna alkaa dietti/yleisesti laihdutuskuuri piste.
Ei enää selityksiä.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Turhauttaa taas elämä.
Turhauttaa se kun ihmiset jotka on tuntenut mutkin joku 10v ja ei vieläKÄÄN tunne mua sen vertaa et tietäis et miten reagoin mihinkin.
Tänään perheeni käänsi minulle taas selkäni. Taas. Leijonakuningas sitä opetti, et "kun maailma kääntää selkänsä sinulle, sä käännät selkäsi maailmalle." Tien ton ja saarnaan tosta muille, mut en osaa itse elää tuon ohjeen mukaan. Elän enemmän sen ohjeen mukaan, että tee niin muille kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Mun tietääkseni toi on muuten suora lainaus raamatusta. Mut niin, vaik mun perheeni tuntuu kääntävän selkänsä mulle koko ajan, en osaa pettää heitä. En halua niiden pettävän mua niin en siksi halua pettää niitä myöskään. Tiedättekö mitä meinaan?
Kipeänä
Olen nyt toista viikkoa jo kipeänä, viime viikko meni kuumeessa ja nyt vain kamalassa yskässä. Ärsyttää, kun tuntuu ettei lainkaan pääse tervehtymään.
Eräs asia mistä olen iloinen kuitenkin, meinaan että syksy on tullut!! Rakastan syksyä! Rakastan sadetta, syksyn värejä sekä pimeyttä. Olen alkanut olla jotenkin taas oma itseni, kun syksy on saapunut. Odotan joka päivä iltaa uudestaan ja uudestaan, kun voi laittaa kynttilät palamaan, laittaa teeveden kiehumaan ja laittaa omat ihanat musiikit soimaan. Rakastan laittaa esim vanhaa Nightwishia soimaan hiljaisella, juoda teetä kynttilän valossa ja istuskella torkkupeiton alla ja nauttia syksyn pimeydestä. Kaikkein parasta on vielä jos sataa lisäksi niin kuunnella sateen ropinaa tämän kaiken lisäksi. Syksy on vain niin ihana!
Kaiken lisäksi olen niin onnellinen, kun vihdoin ilmestyi näillä näkymin viimeinen osa Twilight kirjasarjasta suomeksi. Siis olen onnellinen, kun sitä on tullut odotettua niiiin kauan! En siis ole onnellinen siitä, että teos on näillä näkymin viimeinen osa. Rakastan vain niin paljon tuota kirjasarjaa! Bella ja Edward ovat vain niin ihania yhdessä! Vielä en ole tuota kirjaa ehtinyt aloittaa,mutta olen malttamattomuuttani lukenut juonipaljastuksia joten tiedän ettei Jacobkaan jää yksin, mikä on aivan ihana asia! Tykkään hänestäkin meinaan kovasti:)
Mutta kai mä nyt taas hetkeksi lopetan tän näpyttelyn ja menen valmistamaan kullalle karjalanpaistia kun se niin kiltisti pyysi mua sitä sille tekee:)<3 mut kommentoikaa ihmeessä:)
perjantai 2. lokakuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Ihmetyttää
Jaksaa aina vain ihmetyttää, miksi en enää edes osaa pettyä erääseen ihmiseen. Hän mokaa aina samalla tavalla kuitenkin. Hän ei ikinä anna minun olla oma itseni, hän aina tietää paremmin kuin minä mikä minulle on parasta, miten minun pitäisi elämäni elää. On sitten kyse asunnostani, asunnon järjestyksestä, koulutuksestani, vaatteistani, seurustelukumppaneistani, ulkomaanmatkoistani, lemmikeistäni, mielipiteistäni. Mikään ei kelpaa. Ja jostain ihmeen syystä hänet päästän aina elämääni takaisin. Tyhmä kun ilmeisestikkin olen.
"You change your mind
Like a girl changes clothes
Yeah you, PMS
Like a bitch
I would know..
..I should know
That you're no good for me..
..We used to be
Just like twins
So in sync
The same energy
Now's a dead battery
Used to laugh (used to laugh)
Bout nothing (bout nothing)..
..I should know (I should know)
you're not gonna change (change)"
Muutama pätkä siinä Katy Perryn hot 'n cold- kappaleesta, jotka mielestäni sopivat tähän tekstiin.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Menneisyys ja rakkaus
Slipknot - Dead Memories
Sitting in the dark, I can't forget.
Even now, I realize the time I'll never get
Another story of the bitter pills of fate
I can't go back again
I can't go back again
But you asked me to love you, and I did.
Traded my emotions for a contract to commit
And when I got away, I only got so far
The other me is dead
I hear his voice inside my head
And we were never alive
And we won't be born again
But I'll never survive
With dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
You told me to love you, and I did.
Tied my soul into a knot and got me to submit
So when I got away, I only kept my scars
The other me is gone
Now I don't know where I belong
And we were never alive
And we won't be born again
But I'll never survive
With dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead visions in your name
Dead fingers in my veins
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
Dead memories in my heart
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Ahdistus
Eilinen sujui hyvin. Siivosin koko päivän ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Söin n.300g pinaattikeittoa. Sitten sain idean lähteä lenkille ja ottaa lompakon mukaan!!
Menin sitten kauppaan ja ostin 1,2kg juustoa josta mätin heti kotiin tultuani, 400g raasteena suuhuni. Lisäksi ostin 10siideriä! Onneksi edes light siidereitä, mutta silti! Eilen join 3 ja kävin oksentamassa, tänään olen juonut nyt 2 ja puoli mutta en vielä ole käynyt oksentamassa. En ymmärrä mikä minua vaivaa. En edes halunnut alkoholia tai ruokaa ja silti tein noin! Tuntuu aivan käsittämättömälle! Tuntuu kuin kropassani olisi kaksi eri ihmistä. Se laiha tyttö jolle riittää moneksi päiväksi se yksi keittolautanen. Ja sitten on tämä läski lehmä joka himoitsee kaikkea ällöttävää; kaikkea rasvaista, suklaata, sipsejä, pähkinöitä, juustoa, alkoholia. Ja pelkään, että tämä läski puoli minusta on voittamassa. Enkä pidä siitä yhtään.
Muuten, teitä kävijöitä sivuillani kun riittää, olisi kiva jos viitsisitte jotain kommenttia myös jättää. Muuten tuntuu siltä, että olisi sama kuin kirjoittaisin tätä päiväkirjaa yksin kotona paperille.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Muutos?
Olin hölmö ja luulin erään ihmisen muuttuneen. Ehkä hän hetkeksi muuttuikin. Nyt hän on kuitenkin taas se kusipää, jota aikoinani en voinut lainkaan sietää. Surullista.
Siivousta
Huomenna on koko kämpän siivousoperaatio. Palaapahan kaloreita ja en muista/ehdi syödä siinä samalla:)
Syömisiä
Aloin sitten katsoa elokuvaa hal ja iso rakkaus. Ei ollut taas hyvä idea mut nyt en löydä mitään muuta ns. järkevää tekemistä niin en jaksa lopettaa tämän katsomista. Tää leffa olis oikeesti tosi kiva ku elämä menis noin, mut ihmetyttää miks ihmiset jaksaa uskotella itselleen, et elämä menis noin. Siis et se ei haittais jos on läski.
Ja joo, tiedän ton kuulostavan karulta, mut olen huomannut sen menevän juuri noin. Olin itse ennen hoikka, joidenkin mukaan jopa anorektinen kooltani (painoin 43kg) ja nykyisin olen lihonnut jäätäväksi läskiksi sairastuttuani bulimiaan. Ja ei, tämä ei ole nyt mitään syömishäiriöisen liioittelua painostaan vaan olen oikeasti lihonnut 83kg kokoiseksi. Olen aina halunnut olla kuin keijukainen, minun pituisena paino siis saisi olla siinä n.46-48kg, että kokisin itseni kauniiksi ja keijuksi. Ja olenkin huomannut ihmisten suhtautumisen minua kohtaan muuttuneen lihottuani. Ollessani laiha, ihmiset hakeutuivat seuraani ja olin hyvin suosittu, nyt kun olen lihonnut on suosioni myös laskenut. Toisaalta tähän voi olla syynä myös, että lihottuani olen sairastunut masennukseen ja olen näin ollen ollut myös aika surullista seuraa. En tiedä, voi olla, että kuvittelen vain. Tältä nyt kuitenkin tuntuu.
Bulimiani on ollut äärimmäisen hallitsematon viime aikoina, olen vain ahminut ja ahminut mutta tietyistä syistä johtuen en ole päässyt oksentamaan ja tästä syystä kalorit on jäänyt kroppaan ja olen vain entisestään läskistynyt.
Mutta nyt alan ottamaan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan. Ihan oikeasti. Nyt kun noi ilmat vähän tasaantuisi päivisin, ettei olis joko tukahduttavan kuuma tai jäätävän kylmä niin pystyisin paremmin alkaa yrittää treenaa tuolla. Mutta joo, jatkan leffaa ja angstaamista et miks olen päästänyt itseni läskiksi lehmäksi.
Eka postaus
Hei.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa mua käymään läpi elämääni ja siihen liittyviä kiemuroita.
Sairastan bulimiaa sekä vakavaa masennusta ja yritän oppia elämään näiden asioiden kanssa. Tänne tulen siis purkamaan tunteeni syömisestä, sen hallitsemattomuudesta, ahmimisesta ja yleisestikkin kaikista tunteistani.
En nyt ekaksi postaukseksi varmaan tämän enempää kirjoita. Esittelen itseäni myöhemmin lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)