Kerroin tänään poikkiselleni, et olen vähintään tän kuun tipattomalla. Luoja se oli hämmästynyt! Katto ku idioottia, ja oli vaan et ohho, mistäs nyt tuulee. Ja sit sen jälkeen se totes vittuillen et tää johtuu varmaan siit typerästä kalorilaskuri jutusta. Ei meinannut millään uskoa, et tarkoitus on kyl yrittää muuttaa elämäntapoi terveempään ja katsoa millainen vaikutus tolla muhun on ja et ylipäätänsä PYSTYNKÖ mä siihen.
Sen jälkeen yritin varovasti kysyä, et eikö toi päätös ole nyt kuitenkin yleisesti positiivinen, johtuu se päätös mistä tahansa? Myönsi se sit sen kyllä todeksi. Ja siihen keskustelu tyrehtyikin.
Tiedän, että olemme olleet niin kauan yhdessä, että toista kohtaan on suhtautuminen muuttunut alkuajoista. Kaipaisin silti edes jotain tukea päätöksiäni kohtaan häneltä. Hän on kuitenkin elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti