Aloin sitten katsoa elokuvaa hal ja iso rakkaus. Ei ollut taas hyvä idea mut nyt en löydä mitään muuta ns. järkevää tekemistä niin en jaksa lopettaa tämän katsomista. Tää leffa olis oikeesti tosi kiva ku elämä menis noin, mut ihmetyttää miks ihmiset jaksaa uskotella itselleen, et elämä menis noin. Siis et se ei haittais jos on läski.
Ja joo, tiedän ton kuulostavan karulta, mut olen huomannut sen menevän juuri noin. Olin itse ennen hoikka, joidenkin mukaan jopa anorektinen kooltani (painoin 43kg) ja nykyisin olen lihonnut jäätäväksi läskiksi sairastuttuani bulimiaan. Ja ei, tämä ei ole nyt mitään syömishäiriöisen liioittelua painostaan vaan olen oikeasti lihonnut 83kg kokoiseksi. Olen aina halunnut olla kuin keijukainen, minun pituisena paino siis saisi olla siinä n.46-48kg, että kokisin itseni kauniiksi ja keijuksi. Ja olenkin huomannut ihmisten suhtautumisen minua kohtaan muuttuneen lihottuani. Ollessani laiha, ihmiset hakeutuivat seuraani ja olin hyvin suosittu, nyt kun olen lihonnut on suosioni myös laskenut. Toisaalta tähän voi olla syynä myös, että lihottuani olen sairastunut masennukseen ja olen näin ollen ollut myös aika surullista seuraa. En tiedä, voi olla, että kuvittelen vain. Tältä nyt kuitenkin tuntuu.
Bulimiani on ollut äärimmäisen hallitsematon viime aikoina, olen vain ahminut ja ahminut mutta tietyistä syistä johtuen en ole päässyt oksentamaan ja tästä syystä kalorit on jäänyt kroppaan ja olen vain entisestään läskistynyt.
Mutta nyt alan ottamaan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan. Ihan oikeasti. Nyt kun noi ilmat vähän tasaantuisi päivisin, ettei olis joko tukahduttavan kuuma tai jäätävän kylmä niin pystyisin paremmin alkaa yrittää treenaa tuolla. Mutta joo, jatkan leffaa ja angstaamista et miks olen päästänyt itseni läskiksi lehmäksi.
3 kommenttia:
Mä oon kans huomannut, että ihmiset nykyään suhtautuu muhun erilailla.. ekaks ajattelin, että se johtuu siitä että oon läski, mutta sit järjellä ajateltuna tulin siihen tulokseen, että ihmisten erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että mä suhtaudun niihin erilailla ja sitten se peilaantuu takas.. eli mun oma itsetunto on laskenut rajusti ja se vaikuttaa siihen, ettei ihmiset tule puhumaan yhtä paljon.. kunpa saisin itsetuntoni takaisin.. :(
Veikkaisin myös, että loppujen lopuksi ongelma ei olekkaan muille se meidän painomme vaan nimenomaan miten negatiivisesti suhtaudumme itseemme, kun olemme lihonnut. Vaikka intän itselleni koko ajan, että kaikki sujuisi paremmin ja kaikki suhtautuvaisit minuun paremmin jos olisin taas laiha, toisaalta tajuan juuri sen, että ongelma ei ole painoni vaan itsetuntoni. Ja kun minun seurassa ei enää olla, itsetuntoni laskee aina vain alemmaksi ja käännän vainoharhaisena asian taas siihen, että kaikki johtuu siitä että olen läski. Sillon masennun lisää ja alan taas syömään ja oksentamaan ja noidankierre on valmis.
Veikkaisin myös, että loppujen lopuksi ongelma ei olekkaan muille se meidän painomme vaan nimenomaan miten negatiivisesti suhtaudumme itseemme, kun olemme lihonnut. Vaikka intän itselleni koko ajan, että kaikki sujuisi paremmin ja kaikki suhtautuvaisit minuun paremmin jos olisin taas laiha, toisaalta tajuan juuri sen, että ongelma ei ole painoni vaan itsetuntoni. Ja kun minun seurassa ei enää olla, itsetuntoni laskee aina vain alemmaksi ja käännän vainoharhaisena asian taas siihen, että kaikki johtuu siitä että olen läski. Sillon masennun lisää ja alan taas syömään ja oksentamaan ja noidankierre on valmis.
Lähetä kommentti