Huomasin TAAS luottaneeni liikaa. Ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni ja hyvin läheisenä tällaisena ja sitten ilmeni, että hän on puhunut TAAS kaikin puolin paskaa about viime vuoden ajalta. Loukkaa eniten, että olemme tunteneet yli 8vuotta ja nyt rupeaa paljastumaan kaikkea mitä hän on puhunut paskaa minusta ja hänestä itsestään.
On mielenkiintoista huomata, miten suuri tarve meillä ihmisillä on valehdella toisillemme.
Vaikka meille pienestä pitäen yritetään opettaa rehellisyyttä, niin on kumma miten vaikeaa se rehellisyyden pitäminen on ihan meillä KAIKILLA aikuisilla. En tosiaan puhu mistään isoista valheista edes vaan ihan jo niistä pienistä. Jotenkin vaan eniten itseäni loukkaa se, että esitetään vuodesta toiseen ystävää ja sitten tämä on ns. Palkkio tästä kaikesta ystävyydestä mitä itse on tullut annettua toiselle.
Miten vaikeaa OIKEASTI meille kaikille tämä rehellisyys on? Miksi se on niin vaikeaa puhua totta? Ja varsinkin kun itse oletamme sitä rehellisyyttä toiselta niin miksi emme itse ole rehellisiä? Ihan tosissaan!?
Ja en nyt todellakaan sano, että olen ainoa rehellinen ihminen koko suomessa. Tai että en koskaan ole valehdellut. Olisi hienoa voida sanoa niin, mutta ikävä kyllä näin ei ole. En itsellään ymmärrä miksi olen ja tulen valehtelemaan niinkin paljon? Kuitenkin se on musta aika huolestuttavaa, että me aikuiset ihmiset ei pystytä olemaan rehellisiä toisillemme. Ei pitäisi olla niin vaikeaa. Ihan oikeasti. Meidän pitäisi vielä entisestään tukea toisiamme rehellisyyteen. Kun ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Vai mitä mieltä itse olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti