tiistai 8. kesäkuuta 2010

Uus alku


"Aina puhun muutoksesta nyt vaan sanoista tekoihin
pyydän anteeks ku niin kauan vaan sekoilin
luominen muka alentaa, huominen lupaa parempaa
kun kaikki vaan masentaa, pitää päämäärät tarkentaa
harppaan ongelmast toiseen, mut niist selvii
ei niin et jokases umpikujas päin seinii
usko paremmasta, ainoo mihin uskoo
huomen viimestää selvii mihin must on
mut mitää ei saa ilmseksi, kaikki voi muutttuu todeksi
pitää venaa et tääkin päivä vielä kääntyy huomiseksi

"sun pitää mennä nyt heti" huomenna meen
"sun pitää tehdä nää heti" huomenna teen
venaan huomista

täks illaks.. kaikki huolet veks
tääkin päivä muuttuu huomiseks
täks illaks..kaikki huolet veks

sun haaveet kaatuu, mut mun haaveet lentää pilvis
eilinen painettu filmiks huomist ootan pilke silmis
fiilis siit et jaksaa viel skarppaa
fiilis että jokanen päätös tehtävä tarkkaa
on tavotteita mut aikooko tosissaan ne toteuttaa
sun pitää ottaa eikä jäädä odottaaa, ni se on vaa
aha, tikku taas neuvoo vaik ei ite muita kuuntele
mitä vaan tuun tekee, älä perää huutele
ei enää aikaa nähdä frendei aikaa ottaa iisist
elämäs muuttunu niin moni asia ja fiilis
silti tunne et elämäst viel tärkein puuttuu
aika ottaa ittee niskast kii, huomen aijon muuttuu
kertsi

oon luvannu muuttuvani ihan liian monesti
mitää ei tapahdu nopeesti, mul on aikaa vastaan testi
itteeni vedättäny, ei kukaan mua oo herättäny
ja nyt oon todellisuuden tajun menettäny
tulevaisuus ei valosa, jos sama tahti jatkuu
mut ei aikomustkaa kattoo mihin astuu
oon tottunu pelkää, tottunu ottaa selkää
mut neuvoo en oo tottunu ottaa yhtään keltää
mitä huominen tuo tullessaan? tuskin tuun yllättyy
mut huominen tulee se on vaan pakko hyväksyy
sä sanot tietäväs paremmin vaik et mua tunne
huomen skarppaan mul on sellanen tunne

kertsi"
Helpus - Huomenna

Toi biisi kertoo niin hyvin sen mitä mun pitää tehdä. Huomenna se alkaa. Ja loppuu tää sekoilu. Piste. Asiasta ei keskustella sen enempää. Sen muutoksen on tapahduttava nyt, koska myöhemmin on myöhästä. Mä en todellakaan halua muuttua sellaseks mitä ne on esim siinä jenkkilän suurin pudottaja-kisas. Propsit tosin niil et ne uskaltaa mennä tollaseen ohjelmaa ja näyttää mite läskei ne on, itestä ei siihen olis. Mut niin, mä en halua muuttua sellaseks 120kg naiseks joka ei pysty kunnolla edes kävelee. Ja asialle on helpompi pistää piste tässä vaiheessa kuin vasta sit sillo 120kgsena.





Ennen tota päätöstä tutkin jääkaapin sisältöä ja mietin et mitä söis välipalaks. No kaapistahan löyty arlan kermajuustoa (mahdollisimman rasvaista!) ja maksamakkaraa sekä ruohosipuli tuorejuustoa. Ja siitä sit kaapimaan puolet tuorejuustopurkin sisällöstä (oli jo puolillaan) kahden pienen ruisleivän päälle, samoin kuin kauhea läjä maksamakkaraa ja joku about 10 siivua juustoa. Ja juotavaks puoli litraa appelsiinimehua.

Ja tämän kaiken syötyäni radiosta soi toi Helpuksen biisi ja sit se vaan kolahti. Pahemmin kuin taas hetkeen.
Tähän on pakko tulla muutos. Nyt on helvetin huono olo tuosta ruokailusta, oksettaa ja närästää. Mutta päätin, et lopetan ton mia touhun, siitä on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä, en ole sen avulla laihtunut yhtään joten turhaa. En vain tiedä tapahtuuko sekään ihan vain sormia napsauttamalla se lopettaminen mutta ainakin yrittää vois. Niin takas tohon tän hetkiseen oloon, et tekis niin mieli mennä oksentaa, tunnen jo miten mun kroppa rupee jo työntää tota ruokaa tuolta vatsasta takas ylös, mut ei. Ei nyt. Ei tänään. Ei ehkä koskaan enää.



Ei kommentteja: