"Mikään ei saa mua luovuttaa"

Toi biisi on jäänyt jostain syystä soimaan päähän. Sehän on siis Cheekin Kaikki hyvin, ellette tunnistanut.

Tässä on alettu taas vähän paremmin voimaan ja siitä syystä ajattelin, et olis aika ehkä alkaa yrittää saada taas tää elämä oikeeseen suuntaan kulkemaan. En saanut työtä, jossa olin haastattelussa. Olin kuulemma liian ahdistunut, että ajattelivat etten sovi sinne, ainakaan vielä. Ja tottahan se on, ahdistus ja masennus on ollut taas suuressa osassa päiviäni, mutta voiko toisaalta ihmetelläkään, kun miettii mitä hetki sitten tapahtui.

Kuitenkin, tuosta eräästä asiasta ei pitänyt tämän kirjoitukseni taas kertoa, vaikka ko. ihminen sen ansaitsisikin.

Nyt kun on kesä tullut, olen yrittänyt alkaa taas jaksaa lenkkeillä. Polvi ei vaan siitä taaskaan tykkää. Hmph. En tiedä auttaisiko paremmat kengät siihen vai ei. Vanha kunnon rasitusvamma sieltä vaan muistuttaa aina olemassaolostaan. Lääkäri sano tuohon polveen viitaten, että kannattaisi harkita ihan vain kävelemistä tai pyöräilyä. Ei mitään urheilulajia missä saa juoksennella edes takaisin tai hyppelehtiä. Harmittaa hyvin paljon se, kun nyt kesällä on ystävieni lapset kovasti hinkuneet trampoliinille tai hippaa leikkimään mua mukaan. Ja yritäppä siinä sitten selittää, että kun tädin polvi on vähän rikki niin lääkäri on kieltänyt tuollaisen kaiken.

Sama juttu kuulemma rantalentopallossakin ja vastaavissa, että ei suositella. Eli kaikki kiva mitä voisi kesällä ryhmässä harrastaa on kiellettyä. Nauti siinä sitten kesästä ja yritä saada kroppa kuosiin.
Mutta niin, onneksi saan tuota pyöräilyä harrastaa niin paljon kun sattuu huvittamaan.

Painan tällä hetkellä päälle 87kg. Ja tuo on nyt siis se mikä on pakko saada muuttumaan. Painoindeksi kohonnut nyt 31,5. AUTS.  Tarvitsee tässä nyt ihan tosissaan saada tämä kroppa edes siihen malliin, et tunnen jotain tässä elämässäni hallitsevani.

Päätinkin palauttaa tuonne sivupalkkiin sen painokäyrän, minkä jossain välissä poistin. Ja päivitän siihen ainakin näin ensialkuun niin joka kuukausi painon, ehkä se helpottaa kun teille julkisesti kerron sen painoni niin en keksi niin helposti niitä tekosyitä olla liikkumatta.

Kun olen ollut masentunut nyt niin on noita bulimia-kausia ollut taas enemmän. Melkein päivittäin. Kallistuisi edes sinne anoreksian puolelle vähän enemmän niin ei ainakaan tulisi niin paljon noita bulimia oireita. Ja paino nousisi noin hysteerisesti taas.

Päiväni tsempparina muuten Gemma Ward, todella kaunis nainen, ja teidänkin iloksi hänestä joitan kuvia.