..kyynel, joka särkyy asfaltiin..

Alan olemaan aivan sekaisin. Lääkkeeni loppuivat noin viikko sitten ja nyt menty ilman niitä. Syy tähän ihan vain oma laiskuus ja se, ettei ole rahaa maksaa niitä vaikka olisikin resepti.
En ole ennen nyt sen jälkeen, kun lääkkeet lopetin, ollut ilman niitä ja alan huomaamaan jo joitan ns. vieroitusoireita. En tiedä ovatko nämä vieroitusoireta virallisesti vai mitä mutta lääkkeiden lopetuksen jälkeen nämä alkoivat pikku hiljaa joten?

Oloni on tuskainen, ahdistaa koko ajan. Tärisen tajuamatta sitä aina edes itse heti. Vaikea hengittää ilman astmapiipun apua. Hermot menee saman tien, kun yritän jotain tehdä. En pysty keskittymään ja sen kyllä huomaa. Jo tätä tekstiä kirjoittaessani olen joutunut pitämään kolme taukoa, jotta pystyn jatkamaan. Jotenkin tuntuu, että aivot vain ei toimi.

Mulle kovasti sanottiin, että nää lääkkeet mitä syön, ei aiheuta riippuvuutta jne. En sitten tiedä mistä muusta tuo kaikki voi johtua jollei lääkkeiden lopetuksesta. Lääkkeitä oli kuitenkin paniikkihäiriöön, syömishäiriöön, vakavaan masennukseen, sekä unilääkkeet päälle.

Liikkuakin pitäisi, hienot kesäkelit kuitenkin vihdoinkin mutta, jotenkin vain tässä olossa ei saa aikaiseksi. En uskalla lähteä polkemaan saati lenkille kun pelkään, että saan jonkun kohtauksen kesken matkan ja en pysty hengittämään ja tuuperrun jonnekkin kadulle. Tai sitten tämä on taas niitä kuuluisia tekosyitä. Miksi itseään on niin vaikeaa ottaa niskasta kiinni? Vai onko se sittenkin merkki siitä, että en todellisuudessa halua laihtua? Tai ainakaan tarpeeksi, kun en ole valmis tekemään asioita sen eteen, jotta laihtuisin?